Kun yhteisten muistojen viitoittamalla polulla ei ole enää luontevaa tallata rinnakkain ja ystävyys muuttuu raskasvetoiseksi taakaksi, on syytä pysähtyä miettimään ystävyyden jatkumista. Ero on aina kipeä asia, oli syy mikä tahansa.
Miehet menevät, miehet tulevat, mutta ystävyys on ikuista. Vai onko sittenkään? Rakkausvalmentaja Melanie Gorman laati Yourtango.comille viiden kohdan listan merkeistä, jotka kertovat ystävyyden olevan kriisissä.
1. Yksipuolinen ystävyys. Kun vaakakuppi heilahtaa niin, että yksi paapattaa aina ja alituisesti vain omia asioitaan ja toinen joutuu jatkuvasti olemaan kuuntelevana korvana ja tukevana olkapäänä, alkaa ihmissuhde natista liitoksissaan. Ystävien tehtävä on tukea toisiaan. Tietysti jokaisessa ihmissuhteessa on aikoja, jolloin toisella menee alamäkeen ja hän tarvitsee paljon apua, mutta rakkaus on vastavuoroista. Saamisen ja antamisen pitää olla balanssissa. Kuunteletteko toisianne? Yrittääkö kumpikin järjestää tapaamisia yhtä aktiivisesti? Soitteletteko tasapuolisesti?
2. Epärehellisyys. Rehellisyys ja aitous ovat perusvaatimuksia ystävyydelle. Kiireisen ja vaativan arjen keskellä tapaamiset ystävän kanssa ovat kuin turvasatamia, joissa saa olla ihan oma itsensä ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Jos ystäväsi ei rakasta ja kunnioita sinua sellaisena kuin olet, hän ei ole oikeasti ystäväsi.
3. Ylikriittisyys. Ystävien pitää tukea toisiaan. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka voivat kyllä kertoa, miten asiat pitäisi tehdä paremmin, mutta onko järkeä pitää sellaista ihmistä ystävänään? Jatkuva arvostelu nakertaa itsetuntoa.
