Kolmekymppinen vantaalaisnainen jäi valmistumisensa jälkeen työttömäksi. Yksi absurdeimmista kokemuksista työttömyyden aikana oli, kun häntä pyydettiin hakemaan töitä puhelinluetteloista.
"Siellä me sitten selasimme keltaisia sivuja ja pohdimme parhaita tapoja kiivetä ikkunasta. Jostakin syystä näiden virastojen ikkunat vain olivat aina korkealla, niistä oli vaikea kiivetä ulos."
Kukka-Maria Ahokas on tehnyt pitkään töitä viestintäalalla freelancerina. Korkeakoulusta valmistumisensa jälkeen hän joutui hetkeksi kortistoon.
Työvoimatoimiston kanssa asiointia hän kuvaa paikoin jopa kafkamaisen absurdiksi kokemukseksi. Etenkin yksi kokemus on jäänyt hänelle elävästi mieleen.
– Yksityinen työnhakukonsultti käski työnhakuryhmäämme ottamaan mukaan puhelinluetteloita. Niistä pitäisi sitten soitella läpi työnantajia. Alkoi vain olla sellainen ongelma, että puhelinluetteloita ei juuri enää paineta. Erään kauppakeskuksen infotiskiltä joku oli onneksi löytänyt ryhmäläisille puhelinluetteloita, joista ruvettiin soittelemaan, mikä oli täysin absurdia nykyisenä digitaalisena aikakautena, Ahokas muistelee kokemustaan MTV Uutisille.
Ahokas oli yksi viime viikolla palkituista kirjoittajista Työttömän tarina -kirjoituskilpailussa, jonka järjesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jutussa lainatut katkelmat ovat hänen palkitusta tekstistään Poikkeava taksonomia.
"Olin lähettänyt satoja työhakemuksia ja päässyt yhteen haastatteluun. Olin opetellut taittamaan piraattiohjelmilla ja koodaamaan ilmaisilla verkkoluennoilla, mutta tuloksetta. Maisterintutkinnosta oli haittaa, kun hain kaupan kassalle töihin. "Ylikoulutettu", ne sanoivat, kun soitin. Yleensä eivät vastanneet. Rekrytointifirmoista sentään sai keikkaa, mutta keikan ongelmana oli, että tukiaiset jäädytettiin tutkinnan ajaksi. Suojaosa on kolmesataa, sen yli ei saa vahingossakaan tienata."
"Työn käsite päivitettävä"
Etenkin freelancer tietää, että nykyisin on mahdollista olla samaan aikaan sekä töissä että työttömänä.
– Olin työttömänä joitain kuukausia, mutta samalla tein näitä freelance-keikkoja. Se on hankalaa, sillä pitää aina laskea, että työttömyysetuudesta vähennetään saatu työtulo. Viive on aika pitkä, ja ihmiset siinä keksivät kaikenlaisia kommervenkkejä, miten selviävät vaikka rahatta muutaman kuukauden, Ahokas kertaa.
"Yksityisille yrityksille ulkoistettujen työvoimapalveluiden konsultit ovat auttavinaan ihmisiä työnhaussa, ihmiset ovat hakevinaan töitä ja työnantajat ovat lukevinaan hakemuksia. Yritykset tästä hyötyivät, tässä me seisoimme reservissä odottamassa, että joku ottaisi."
Ahokkaan mukaan työtä pitäisi ajatella uudella tavalla, sillä hän uskoo silpputyön vain yleistyvän tulevaisuudessa.
– Työn käsite olisi hyvä päivittää tälle vuosituhannelle. Esimerkiksi monentyyppinen palkaton työ pitäisi ottaa huomioon, kuten naisten tekemä kotitaloustyö, talkootyö tai vastaava muu vapaaehtoistyö.
"Tässä tragediassa minun piti hakea työtä, jota en halunnut, ja pinnistellä satojen muiden hakijoiden kanssa työstä, jonka olisin halunnut. Kaiken aikaa piti kamppailla byrokratian kanssa. Taivaasta laskeutui valtion koura, joka koetti tarttua niskaani. Väistelin sitä juoksentelemalla edes takaisin kuin jänis. Välttelin ansoja, tukiloukkuja ja sosiaaliturvan leikkauksia niin kuin miinakentällä."
Kuka tahansa voi pudota
Tällä hetkellä Ahokas on työllistänyt itsensä kevytyrittäjyyden kautta, mutta toivoo yhä vakinaista työtä.
– Se nyt on parempi kuin ei mitään. Useimmat, kuten minä, toivovat kokopäiväistä työpaikkaa. Onhan se yhteiskunnalta valtavaa resurssien hukkaamista, että pidetään korkeakoulutettua ihmistä vähän kuin tyhjän panttina, hän sanoo.
Ahokas kertoo oppineensa työttömyyden kautta paitsi kekseliäisyyttä, mutta myös sen, että monet työttömät ovat solidaarisia ja pitävät toistensa puolia.
– Keskiluokkaisessa elämänmenossa saattaa unohtua, että kuka tahansa saattaa pudota, eikä siltä ole suojassa kukaan. Ei pitäisi suhtautua ylenkatseella kanssaihmiseen, joka ei sattumoisin ole palkkatyössä.