Kolmekymppinen vantaalaisnainen jäi valmistumisensa jälkeen työttömäksi. Yksi absurdeimmista kokemuksista työttömyyden aikana oli, kun häntä pyydettiin hakemaan töitä puhelinluetteloista.
"Siellä me sitten selasimme keltaisia sivuja ja pohdimme parhaita tapoja kiivetä ikkunasta. Jostakin syystä näiden virastojen ikkunat vain olivat aina korkealla, niistä oli vaikea kiivetä ulos."
Kukka-Maria Ahokas on tehnyt pitkään töitä viestintäalalla freelancerina. Korkeakoulusta valmistumisensa jälkeen hän joutui hetkeksi kortistoon.
Työvoimatoimiston kanssa asiointia hän kuvaa paikoin jopa kafkamaisen absurdiksi kokemukseksi. Etenkin yksi kokemus on jäänyt hänelle elävästi mieleen.
– Yksityinen työnhakukonsultti käski työnhakuryhmäämme ottamaan mukaan puhelinluetteloita. Niistä pitäisi sitten soitella läpi työnantajia. Alkoi vain olla sellainen ongelma, että puhelinluetteloita ei juuri enää paineta. Erään kauppakeskuksen infotiskiltä joku oli onneksi löytänyt ryhmäläisille puhelinluetteloita, joista ruvettiin soittelemaan, mikä oli täysin absurdia nykyisenä digitaalisena aikakautena, Ahokas muistelee kokemustaan MTV Uutisille.
Ahokas oli yksi viime viikolla palkituista kirjoittajista Työttömän tarina -kirjoituskilpailussa, jonka järjesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jutussa lainatut katkelmat ovat hänen palkitusta tekstistään Poikkeava taksonomia.
"Olin lähettänyt satoja työhakemuksia ja päässyt yhteen haastatteluun. Olin opetellut taittamaan piraattiohjelmilla ja koodaamaan ilmaisilla verkkoluennoilla, mutta tuloksetta. Maisterintutkinnosta oli haittaa, kun hain kaupan kassalle töihin. "Ylikoulutettu", ne sanoivat, kun soitin. Yleensä eivät vastanneet. Rekrytointifirmoista sentään sai keikkaa, mutta keikan ongelmana oli, että tukiaiset jäädytettiin tutkinnan ajaksi. Suojaosa on kolmesataa, sen yli ei saa vahingossakaan tienata."