Sannaleena Lapinoja meni töihin jo varhain, 14-vuotiaana. Helsinkiläinen perheenäiti jumiutui palkattomien harjoittelujen kierteeseen ja haaveilee nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, yhä vakituisesta työstä.
Jo Lapinojan lapsuutta värittivät lama ja kurjuus, mikä tarttui koko sukuun pilaten välejä ja vieden mukanaan kaiken. Lapinoja menetti lapsuudenkotinsa.
"Tyhjentäessäni meidän tavaroita roskalavalle muun perheen kanssa, en olisi koskaan uskonut, että samalla tyhjensin sinne oman tulevaisuuteni. Että kaikki mitä elämässäni olin haaveillut tekeväni, jäisi sinne."
Lapinoja kertoo olleensa palkkatöissä ensi kerran jo 14-vuotiaana ja usemman kerran alle 20-vuotiaana. Myöhemmällä aikuisiällä alkoi kuitenkin harjoittelujen loukku, josta on ollut vaikea päästä kunnolliseen palkkatyöhön.
– Jossain vaiheessa asiat muuttuivat, kun annettiin mahdollisuus harjoitteluihin työvoimatoimiston kautta. Sitä jäikin kierteeseen, että sai olla ilmaiseksi muilla töissä, Lapinoja kertoo MTV Uutisille.
Nuoriso- ja aikuispuolen työvoimatoimiston työvoimatoimiston ikärajat ovat Lapinojan kohdalla muuttuneet kolmesti. Siirreltäessä paikasta toiseen harjoitteluaika on ikään kuin alkanut aina alusta.
"Sitten aloin luovuttamaan sen työnsaannin suhteen. Tuntui ennemminkin siltä, että ruvettiin kysymään niin päin, että onko sinulla mahdollista tulla meille töihin työmarkkinatuella. Ja minähän hölmö menin, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Usko paremmasta tulevaisuudesta ja kova työn tekemisen moraali, vie mukanaan sen, joka siihen työllistymiseensä uskoo. Monet itkut olen itsenyt iltaisin, kun harjoittelu on loppunut ja töitä ei ole varovaisista lupauksista huolimatta kuitenkaan saanut."