Sannaleenan työelämä alkoi jo 14-vuotiaana – nyt 35-vuotias on jumissa palkattomien harjoittelujen kierteessä: "Päivät olen ilmaiseksi töissä, loput ajat lasten äitinä"

Jo Lapinojan lapsuutta värittivät lama ja kurjuus, mikä tarttui koko sukuun pilaten välejä ja vieden mukanaan kaiken. Lapinoja menetti lapsuudenkotinsa. 

"Tyhjentäessäni meidän tavaroita roskalavalle muun perheen kanssa, en olisi koskaan uskonut, että samalla tyhjensin sinne oman tulevaisuuteni. Että kaikki mitä elämässäni olin haaveillut tekeväni, jäisi sinne."

Lapinoja kertoo olleensa palkkatöissä ensi kerran jo 14-vuotiaana ja usemman kerran alle 20-vuotiaana. Myöhemmällä aikuisiällä alkoi kuitenkin harjoittelujen loukku, josta on ollut vaikea päästä kunnolliseen palkkatyöhön.

– Jossain vaiheessa asiat muuttuivat, kun annettiin mahdollisuus harjoitteluihin työvoimatoimiston kautta. Sitä jäikin kierteeseen, että sai olla ilmaiseksi muilla töissä, Lapinoja kertoo MTV Uutisille.

Nuoriso- ja aikuispuolen työvoimatoimiston työvoimatoimiston ikärajat ovat Lapinojan kohdalla muuttuneet kolmesti. Siirreltäessä paikasta toiseen harjoitteluaika on ikään kuin alkanut aina alusta.

"Sitten aloin luovuttamaan sen työnsaannin suhteen. Tuntui ennemminkin siltä, että ruvettiin kysymään niin päin, että onko sinulla mahdollista tulla meille töihin työmarkkinatuella. Ja minähän hölmö menin, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Usko paremmasta tulevaisuudesta ja kova työn tekemisen moraali, vie mukanaan sen, joka siihen työllistymiseensä uskoo. Monet itkut olen itsenyt iltaisin, kun harjoittelu on loppunut ja töitä ei ole varovaisista lupauksista huolimatta kuitenkaan saanut."

Palkittiin työttömyydestä kertovasta kirjoituksesta

Lapinoja osallistui omalla tarinallaan Työttömän tarina -kirjoituskilpailuun, jonka järjesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Lapinojan omakohtainen kirjoitus oli yksi kilpailussa tällä viikolla palkitusta.

"Lapsesta asti olen ollut isänmaallinen toisia ihmisiä kunnioittava ihmisen alku, eikä kunnioitukseni kanssaihmisiä kohtaan ole kadonnut, päinvastoin vahvistunut, mutta isänmaatamme ja sen asioita hoitavia henkilöitä kohtaan, se alkaa nyt loppua."

Joka paikan höylä

Yhteensä Lapinoja on tehnyt töitä seitsemällä eri alalla. Työttömänä hän kertoo olleensa viimeisen vuoden, ja sitä ennen tehneensä töitä pienissä pätkissä.

– Se on tehnyt elämän hankalaksi, koska ei ole koskaan pysyvyyttä. Mitä hanakammin työtä haet, sitä useammin lyöt pääsi sinne samaan seinään, joka tulee vastaan. Olet yhtä hyvin koulutettu kuin monet muut, mutta silti eri asemassa, Lapinoja tuskailee.

"Työttömyys tuntuu alentavalta ja epäreilulta. Kun on aina ollut tunnoillinen, ahkera, kuotettava, sekä valmis tekemään monen alan työtä nirsoilematta on sielua raastavaa huomata moniosaamisensa valuvan hukkaan."

"Olen surrut myös sitä, että kovasta työpanoksestani huolimatta, minulla ei ole ollut elämässäni yhtään lomaa, eikä elintasoni ole parantunut. Siinä kun samassa työpaikassa olevat iloitsevat lomistaan, on kovin vaikea olla tällaisen, joka on siihen mennessä tehnyt "työtä" harjoitteluissa seitsemän vuotta."

Arki täynnä toiveita

Työttömyyden hyviä puolia on ollut se, että Lapinoja sanoo saaneensa paljon enemmän irti kirjoittamisen saralla. Hän muun muassa julkaisi hiljattain runoteoksen.

Tällä hetkellä arki kuluu yhä Lapinojan sanoin "ilmaistöissä" ja loput ajasta lasten äitinä. Haaveena siintää kirjoittamisen muuttaminen ammatiksi, mutta aikaa ei aina liiemmin ole.

– Kirjoitan sitten yöt, hän naurahtaa. Jos joku tarvitsee kirjailijaa, täällä olen!

"Pää on täynnä ideoita, joita kuitenkaan ei pääse toteuttamaan. Itse koittaa orjallisesti elää maltillisesti ja lasten kanssa säilyttää päivärytmin, sekä olla jokaisena päivänä hyödyksi, ja silti yleisellä tasolla kohtaa arvostelua."

Mahdollisuus tehdä työtä, jota osaa

Lapinojaa huolestuttaa nyky-yhteiskunnassa jatkuvan yksityistämisen luoma sisällöttömien koulutusten buumi, joita työttömille tyrkytetään.

Hän toivoisi tulevaisuudessa, että työvoimatoimisto palvelisi paremmin tarkoitusta, että se on palvelu, jossa työtön tulee aidosti kuulluksi ja voi päästä koulutustaan vastaavaan työhön.

– Kyllä ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä sitä työtä, mitä on tehnyt koko ikänsä, ja missä hän on hyvä, hän sanoo.

"Tunnen surua jokaisena päivänä kohdatessani kaltaisiani köyhiä ihmisiä, ja heitä, joilla asiat ovat vielä huonommin. Koen, että tämä kärjistyy varsinkin pääkaupungissamme. Kadut ovat täynnä jo aamuisin kadulle lähteneitä kodittomia, ja yön valvoneita ihmisiä, joiden kasvoista heijastuu menetyksen tuska, sekä hiipuva ihmisyys."

Lainatut katkelmat Sannaleena Lapinojan kirjoituksesta Ohi Pudonnut, joka palkittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Työttöman tarina -kilpailussa.