Sari, 35, Jenni, 30, ja Pia 34, ovat hyvin erilaisia naisia. Poikkeavista elämäntyyleistään huolimatta heitä kaikkia yhdistää yksi asia. He ovat naisia, jotka eivät halua omia lapsia. 3-7 prosenttia suomalaisista ajattelee heidän kanssaan samalla tavalla. Sarin, Jennin ja Pian kertomukset ovat tarinoita tutkimustulosten takana.
Sarin, 35, ollessa kahdenkymmenen, hän pohti muiden ikäistensä tavoin tulevaa äitiyttään. Kun ajatus omasta perheestä ei tuntunut omalta, hän mietti pitäisikö omaa suhtautumista muuttaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Sari on edelleen lapseton - ja onnellinen.
Sarin päätös lapsettomuudesta liittyy tunteeseen, tai pikemminkin sen puutteeseen. Hän ei ole koskaan tuntenut biologisen kellon tikittävän.
– Päätökseni jäädä lapsettomaksi on ollut aina aika pysyvä tunne. Yksinkertaisesti ajatus siitä että tulisin äidiksi, hirvittää. Varmaan siihen vaikuttaa myös se, että olen ollut hirveän vähän lasten kanssa tekemisissä, eikä minulla ole oikein kokemusta pienistä lapsista.
Lapsettomuudesta vitsaillaan
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Päätös jäädä lapsettomaksi on Sarille lopullinen. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, että nainen ei välttämättä halua omaa jälkikasvua.
– Ystäväpiirini ei ole kovinkaan lapsikeskeinen, mutta sisaruksillani on paljon lapsia. Perheen puolelta olenkin tottunut kuulemaan ihmettelyä ja puolihuolimattomia vitsejä lapsettomuudestani. "Jos se sinäkin nyt vielä" -heitot ärsyttävät, kun on kuitenkin kyse sukulaisista. Kaikki eivät ota tosissaan ratkaisuani.
Suhtautuminen lapsettomaan naiseen ei aina ole ongelmatonta. Sari on huomannut ystävystyvänsä helpommin sellaisten ihmisten kanssa, joilla on lapsettomuudesta samansuuntaisia ajatuksia kuin hänellä.
– Työskenneltyäni monissa eri työpaikoissa olen huomannut, että lapsikeskeisten ihmisten kanssa ei ole niin helppo ystävystyä. Ei se varsinaisesti ole syrjintää, mutta monesti varmaankin ajatellaan että tuo nyt on tuollainen lapseton ja vielä sinkku, Sari hymähtää.
Mutta vaikka vanheneminen ilman omaa perhettä välillä jopa pelottaa, Sari muistaa hyvin myös lapsettomuuden hyvät puolet.
– Lapsettoman ei tarvitse ottaa vastuuta muusta kuin omasta itsestä, ja lapselle tarkoitettu aika jää itselle. Ja voihan sitä niinkin ajatella, että välttyy myös kaikilta syyllisyyksiltä, mitä lapsen kasvattamiseen kuuluu. Koenkin lapsettomuuden enimmäkseen positiivisena asiana.
Työ vie perheen edelle
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Tanssialalla työskentelevälle Jennille, 30, lapsettomuus on valinta, jota ohjailee sisäisen äänen lisäksi myös ammatti. Kun työvälineenä on oma kroppa ja pätkätyöt todellisuutta, lapsen hankkiminen ei ole itsestäänselvyys.
– Uskon että tanssi-ihmisillä, jotka ovat tehneet koko ikänsä oman kehonsa kanssa töitä, on tietyllä lailla herkempi kehotuntemus kuin ei-fyysistä työtä tekevillä. Pelkästään synnyttäminen kauhistuttaa minua. Kehon muuttuminen on tanssi-ihmiselle myös isompi asia kuin sellaiselle joka ei joka päivä tee kroppansa kanssa töitä. Raskauden myötä en välttämättä voisi tehdä enää työtäni. Myös itsensä elättäminen äitinä on vaikeaa alalla, jolla noudatetaan harvoin työlainsäädäntöä ja tehdään paljon pätkätöitä.
Tanssi-ihmisen työ on rankkaa jo ilman perhettäkin, eikä lapsen saaminen kiireiseen elämään sovi kuvioihin. Mutta vaikka työ on Jennille tärkeä asia, se ei ole ainoa syy sille, miksei hän haaveile omasta lapsesta.
– Minulla ei ole minkäänlaista äitiviettiä. En pidä vauvoja ollenkaan viehättävänä, vaikka vanhemmista lapsista pidänkin. Tuntuisi pelottavalta, etten osaisi vastata pienen vauvan vaatimuksiin. En todellakaan tiedä, mitä vauvan kanssa pitäisi tehdä.
Realistiksi tunnustautuva Jenni ei myöskään ole sinut ajatuksen kanssa, jonka mukaan äidiksi kasvetaan lapsen tulon myötä.
– Ajatus siitä, että huomaisin olevani raskaana, enkä olisi yhtään valmis äidiksi, pelottaa. Se että äitiys olisi ikään kuin pakotettu ratkaisu, ei kuulosta hyvältä. Lapsellakaan ei olisi hyvä olla, jos en olisi itse valmistautunut äitiyteen.
Vastuu pelottaa
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Tämän päivän kolmekymppiset elävät hyvin erilaista elämää kuin vanhempansa, jotka elivät kolmekymppisinä jo täyttä perhe-elämää. Jenni tunnustaakin, että hän on elämänsä aikana ollut monessa lapsellisessa ihmissuhteessa, joissa perheen perustaminen ei ole edes tullut mieleen.
– Jos ihmissuhteeni olisivat nuoresta saakka olleet kunnollisia, tavallisia ja turvallisia, niin ehkäpä ajattelisin ihan eri tavalla nyt. Käsitys vastuusta on joillekin miehille varsin epärealistinen. Miehille onkin usein helpompaa sanoa haluavansa lapsia, koska heidän ei tarvitse naisten tavoin todella tietää mitä elämä lapsen kanssa on. Perhettä perustaessa olisi kuitenkin todella tiedettävä mihin ryhtyy. Ehkä sitä naisena ymmärtää paremmin sen järjettömän vastuun ja se pelottaa niin paljon, ettei usko olevansa tarpeeksi kypsä sellaiseen.
Tulevaisuus ilman lasta ei kuitenkaan harmita. Elämä on hyvää nyt tällaisena, eikä Jenni usko, että lapsen tulo muuttaisi sitä ainakaan paremmaksi.
– Elän tässä hetkessä, enkä osaa ajatella elämääni kuin muutaman vuoden eteenpäin. Tietysti sitä ajattelee, kuinka kauan omat ihmissuhteet kestävät, kun en lapsia halua. Toisaalta uskon oikeaan rakkauteen. Jos rinnalla on oikea ihminen, hän kyllä pysyy siinä ilman yhteistä jälkikasvuakin.
Lapsista ei voi puhua pahaa
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/Shutterstock
Kielenkääntäjänä työskentelevän Pian, 34, ei tarvitse huolehtia kumppaninsa mielipidettä lapsettomuudesta, sillä Pian aviopuolisokaan ei ole koskaan halunnut lapsia. Perinteinen perhemalli ei ole ikinä tuntunut Piasta läheiseltä ja ajatus lapsettomuudesta vain vahvistui, kun hän tapasi oman kumppaninsa.
– Minulle on selkiytynyt nyt voimakkaammin, ettei lapsia välttämättä tarvitse tehdä. Lapsettomuuteeni ei ole mitään yleviä syitä, mutta en tunne tarvetta tulla äidiksi. Vieraat ihmiset ylipäätään, lapsetkin, ovat minulle yhdentekeviä. Vaikka rakastan suuresti veljieni lapsia ja minulla on hyvät välit myös ystävieni lapsiin, en halua mennä kurkkimaan jokaiseen lastenvaunuun. Mieheni on jopa voimakkaammin lapseton kuin minä. Hän ei ole ollut tekemisissä pienten lasten kanssa, eikä oikein ymmärrä heitä, Pia sanoo.
Lasten vihaajan tai omahyväisen ihmisen leimaa on kuitenkin turha iskeä Piaan. Käsitys lapsettomista voisi hänestä kuitenkin olla monipuolisempi. Lapsettomuus ei välttämättä ole tragedia, eikä lapseton nainen ole kummajainen.
– Olen keskustellut lapsettomuudesta paljon varsinkin tuttujen miesten kanssa, eikä yleinen mielipide lapsettomuudesta ole mielestäni negatiivinen. Kuitenkin esimerkiksi keskustelupalstoilla mielipiteiden vaihto ajautuu usein lapsettomien ja äitien väliseksi riidaksi. Ajatus, jonka mukaan nainen ei voi ymmärtää elämästä mitään ennen kun on kokenut äitiyden, on valloillaan.
Pia on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä lapsettomana.
– Nautimme mieheni kanssa suunnattomasti siitä ajasta, joka olisi muuten tarkoitettu lapselle. En tunne halua äitiyteen, sillä en voi kaivata sellaista, mistä en tiedä mitään, Pia summaa.
