Suomi, 2006. Ohjaus: Pekka Karjalainen. Käsikirjoitus: Timo Kahilainen, Heikki Vihinen. Kuvaus: Jarkko T.Laine. Leikkaus: Kauko Lindfors. Tuotanto: Timo Kahilainen. Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Vihinen, Heikki Hela, Aake Kalliala, Riitta Havukainen. Kesto: 90 min.
Junttimaisuus, karmeat kuteet, hirvittävät tukat sekä huonon käytöksen koko kirjo ovat Kummelien uutuuselokuvan polttoaine. Keskushenkilö on moraaliton pikkuhuijari Pera (Heikki Silvennoinen), joka on avioeronsa jälkeen asettunut bändikavereidensa kanssa sekasortoiseen yhteiskämppään. Alhaista yleisönsuosiota nauttiva tanssiorkesteri Pera’s Project ei lyö leiville. Kimmokkeen säännöllisten tienistien etsimiseen antaa Peran teini-ikäinen tytär, MM-tason taitoluistelija, jonka Kanadan harjoitusleirin maksamisesta tulee miehelle kunnia-asia.”Tyttö lähtee Kanadaan ja isi maksaa”. Peran on mentävä töihin, mutta hämärä ja varsin aukkoinen työhistoria ei ole eduksi työmarkkinoilla, kunnes tukkukauppias ja Jehovan todistaja Seppo Sillantaus (Heikki Hela) vakaumuksensa voimalla uskoo Peran kykyihin ja suoraselkäisyyteen. Mutta Pera ei voi vieteilleen mitään, kun tilaisuus uhkapelihuijaukseen suorastaan tarjoaa itseään.
Henkilöhahmojen vajaavuuksille ja heikkouksille nauraminen on elokuvassa keskeistä. Bändin basistin Japa Jaatisen (Timo Kahilainen) pienestä koosta ja hänen orastavasta kaljuuntumisestaan irtoaa monta vitsiä. Sitten naureskellaan Seppo Sillantauksen uskolle ja hänen Espanja-innostukselleen, Kissanaisen (Riitta Havukainen) yksinäisyydelle, huonoille hampaille ja hänen vulgaarille seksuaalisuudelleen. Huumorin kohteita ovat myös vuokraisäntä Keijon (Aake Kalliala) ärhäkäs vittumaisuus ja vastakohtana tämän pullean vaimon elämänmyönteisyys. Tapio Liinoja on pienessä roolissa c-kasetteja valmistavan firman pomona, joka ryypiskelee niin ahkerasti, että kusee välillä housuihinsa. Suomen parhaan stand up –koomikko André Wickströmin lahjat menevät hukkaan sanaa saattavana Jehovan todistajana, jonka vakaumusta haittaavat hyrräävät hormonit.
Kummelin Jackpot on umpihullujen suomalaisten sketsiviihdettä, josta ei luontevasti rakennu kokoillan elokuvaa, vaikka edellisiin elokuviin verrattuna Jackpotissa on ihan oikea juoni. Alatyylisiä tokaisuja ja mauttomia tilanteita piisaa; jotkut niistä ovat surkeita, toiset naurattavat hetken. Kun Keijo kutsuu pulskaa vaimoaan ”vitun vappupalloksi” tai Pera Dannya ”vitun Kirkaksi”, heitot toimivat tilanteiden ehdoilla. Kummeli-viihde on tuottanut roppakaupalla hokemia, joista on tullut pysyvä osa kansankulttuuriamme. Jackpotista tuskin jää elämään sloganeiden klassikoita.
Henkilöhahmo Mauno Ahosen ja huonon huumorin ystävänä luulen, että mitä matalamielisempää huono huumori on, sitä sähäkämpää sen täytyy rytmisesti olla – eikä se oikein tunnu kestävän juonta. Kummeleille pisteitä musiikista ja kappaleiden mainioista sanoituksista.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista