Suomi, 2014. Ohjaus: Aleksi Mäkelä. Käsikirjoitus: Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, Heikki Silvennoinen. Kuvaus: Pini Hellstedt. Leikkaus: Kimmo Taavila. Tuotanto: Markus Selin, Aleksi Mäkelä, Timo Kahilainen. Kesto: 105 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Aleksi Mäkelä on tehnyt kansaan uppoavia, hyvin eteenpäin kulkevia hittejä, kuten Pahat pojat, Häjyt, Matti, pari Varesta ja Rööperin. Kummeli V on Mäkelän 12. pitkä elokuva. Miten sujuu Mäkelältä Kummeleille luonteenomainen alatyylinen hölmöilyhuumori? No, ei erityisen hyvin.
Viides Kummeli-leffa tarjoaa samalla rahalla parikymmentä hahmoa ja neljä tarinaa sekavasti yhteen niputettuna. Näyttelijät vaihtavat irtoviiksiä, peruukkeja ja vaatteita minkä ehtivät; puvustus- ja maskeerausosastolla on ollut kiirettä. Naurun kohteiksi on valittu fantasiaelokuvat, hevibändin ja moottoripyöräjengin toilaukset, peräkammarinpoikien onneton ryöstösuunnitelma sekä tiuhaan naisia kaatava lipevä urkukorjaaja. Näiden lisäksi irvaillaan hienosteleville ja vauraille suomenruotsalaisille.
Mukaan on ähkyyn asti ängetty ideoita, jotka eivät kuitenkaan elokuvan aikana kehity lainkaan. Varsin paljon luotetaan siihen, että muusikon suusta singahtelevat tekohampaat ja pastorin jatkuva piereskely huvittavat. Minulle naurunpyrskähdykseen riittää usein pelkkä Heikki Silvennoisen naaman näkeminen, mutta nyt Silvennoisen pärstäkään ei jaksa naurattaa.
Jo aiempien Kummeli-elokuvien kohdalla voitiin huomata, ettei hahmosirkuksesta tahdo saada aikaiseksi kelvollista pitkää elokuvaa. Sketsiviihteen paikka on televisiossa, ei matalamielisyytensä vuoksi vaan siksi, että karikatyyrit toimivat parhaiten pieninä annoksina. Kun Aku Hirviniemi esitti Putouksessa kansalaisia tupruttelemaan kannustavaa kansanedustaja Touko Puuppasta, nauroin hahmoa kolme päivää. En kuitenkaan toivo koskaan näkeväni Putouksesta kokoillan elokuvaa. Voi olla myös niin, että jotkut vitsit kannattaisi lopettaa ennen kuin katsojien tympääntyminen ehtii alkaa. Kummelin kohdalla näin on jo selvästi tapahtunut.
Teksti: Minna Karila