Suomi 2012. Ohjaus: Teppo Airaksinen. Käsikirjoitus: Jaakko Kaján & Teppo Airaksinen. Tuotanto: Jesse Fryckman, Oskari Huttu. Kuvaus: Teppo Högman. Leikkaus: Jussi Rautaniemi. Ääni: Karri Niinivaara. Pääosissa: Eero Ritala, Lotta Kaihua, Joonas Saartamo, Jussi Vatanen, Janne Ravi, Antti Väre, Ville Tiihonen. Kesto: 85 min.
Ihme on, jos joku ei poistu Kulman poikien (2012) näytöksestä jollottaen mielessään Tommi Läntisen ja näyttelijäkaartin luukuttamaa Jari ja minä -biisiä. Vielä suurempi ihme on se, jos suupielissä ei elokuvan jälkeen karehdi edes pienoinen hymy. Kulman pojat on nimittäin ensiluokkainen hyvän mielen popcorn-leffa.
Petri (Eero Ritala) haaskaa aikaansa hikisen urheiluliikkeen myyjänä. Yhdessä parhaan kaverinsa Komentajan (Joonas Saartamo), Sarttilan (Janne Ravi) ja Terhon (Antti Väre) kanssa hän on valmis toinen toistaan lapsellisempiin tempauksiin. Etenkin jos ne liittyvät jalkapalloon, kaljan kittaamiseen ja oman divarijoukkueen, Kulman Pallon, fanaattiseen tukemiseen.
Kun saman kaupungin kilpaileva potkupallotiimi United saa maajoukkuetason vahvistuksen, Tuukka Tiensuun (Jussi Vatanen), haluaa Komentaja psyykata futisdiivan pois pelistä. Petrin huomio kiinnittyy kokonaan toisaalle, kun ihana ja tomera Emmi (Lotta Kaihua) tykästyy ujonpuoleiseen nuoreen mieheen.
Vaikka kaverikööri tykästyy jalkapalloa ymmärtävään neitokaiseen, Petri ei pysty huokaisemaan helpotuksesta. Sanavalmis Emmi sattuu nimittäin olemaan vihatun Tuukan ex-tyttöystävä ja kämppäkaveri.
Kulman pojat on jo toinen Bronson Clubin tuottama ensi-ilta tämän vuoden puolella. Samuli Valkaman Hulluna Saraan -komediaa ja Teppo Airaksisen Kulman poikia yhdistää tekijöiden debytoinnin ohella myös lopputuloksen ilahduttava raikkaus.
Airaksisen ja Jaakko Kajánin käsikirjoitus toimii hienosti, mitä seikkaa ei voi kotimaisen komedian kohdalla liikaa kehuskella. Hauskan tekeminen on hyvin vaikeaa, mutta Kulman pojissa siinä on kerrankin onnistuttu.
Paketti pysyy kasassa, tarinalinjat eivät rönsyile vallattomina liian moniin suuntiin eikä värikkäillä sivuhahmoillakaan mässäillä itsetarkoituksellisesti. Jopa dialogi istuu supisuomalaiseen suuhun hämmästyttävän luontevasti, vaikka voisi se ehkä vähemmänkin roisia olla. Vai voisiko? Tuskinpa ainakaan Vesanderin (Ville Tiihonen) kohdalla.
Kulman pojat on romantiikalla höystetty veijarikomedia, joka ei unohda olla myös oikealla asialla. Matalalennon lisäksi osataan tarvittaessa olla myös oikeudenmukaisia, reiluja ja jopa ymmärtäväisiä. Temaattisesti tarina ei tarjoa mitään uutta auringon alla, mutta ei se toisaalta ole tämän elokuvan tarkoituskaan.
Näyttelijöitä ei voi kuin ihastella. Pääpari Ritala & Kaihua, Joonas Saartamo ja kumppanit pienimpiä sivurooleja myöten ovat silminnähden nauttineet Kulman poikien kesäisen letkeästä energiasta. Tähän posseen ei voi olla pihkaantumatta.
Teksti: Outi Heiskanen