Kristiina Mäkelä joutui ikävään paikkaan – suuri päätös kaihersi syvältä: "Käy tosi julmasti ihmisen päälle"

LUE MYÖS: Kristiina Mäkelällä huolenaihe – keskustellut tilanteesta Nooralotta Nezirin ja Wilma Murron kanssa: ”Mitä minä olen tehnyt väärin?”

Mäkelä halusi päästä urallaan eteenpäin, mutta Ghazaryanin alaisuudessa tie tuntui kaksi vuotta sitten nousseen pystyyn ja Mäkelä lähti kohti uusia tuulia. Suomen Urheiluliiton pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentajakin toimimeen armenialaisluotsin jälkeen Mäkelää on valmentanut kokenut, kolmiloikkaan erikoistunut Tuomas Sallinen.

– Suurin syy oli ehdottomasti se, että huomasin, että minulla ei ole hyvä olla tässä (Ghazaryanin valmentamana) ja minusta ei tuntunut, että minä kehityn. Minulla on aina halu ratkaista ongelmia. Haluan keskustella ja selvittää, mistä on kyse ja mitä minä voisin tehdä paremmin. Jos ne solmut eivät kuitenkaan aukea tai jos minulla on koko ajan kroppa kipeänä enkä saa treeneistä ulos kaikkea sitä, mitä haluan, silloin kannattaa vaihtaa, Mäkelä perusteli Antero Mertarannan haastattelussa Tulosruudun viikon vieraana.

Suuri päätös kaihersi kuitenkin Mäkelän mieltä kovasti.

– Kun olen kauhean ihmisläheinen ihminen ja ne ihmissuhteet ovat tosi syviä, se käy tosi julmasti ihmisen päälle. Ne (valmentajanvaihdot) ovat olleet minulle tiukimpia paikkoja. Melkein kuin eroaisi toisesta ihmisestä, koska valmentaja on tullut niin läheiseksi.

Mäkelää olivat aiemmin valmentaneet myös Markku Leppänen ja Jarkko Kumpulainen. Vaikka Mäkelä toteaa, että valmentajanvaihdokset ovat vaikeita, hän korostaa, että niistä seuraa yleensä jotain hyvää.

– Niin on käynyt ehdottomasti myös tässä tapauksessa. Tuomas on ensimmäinen täysin kolmiloikkaan erikoistunut valmentaja näistä kaikista valmentajista, joita minulla on ollut, vaikka kaikilla on tärkeä merkitys tietenkin.

Ruoska valmentajalle

Mäkelä kiteyttää hänen ja Sallisen yhteistyön niin, että Sallinen tekee hänelle harjoitusohjelman ja tulee sen jälkeen katsomaan toteutuksen.

– Me voimme keskustella ohjelmasta jo ennen harjoitusta tai tehdä sitten muutoksia harjoituksen aikana. Ydinjuttu on kuitenkin siinä, että Tuomas näkee, mitä minä teen. Minun pitää yrittää antaa Tuomakselle mahdollisimman paljon tietoa, että hän ymmärtää, mitä minä tunnen, ja että löytäisin sen, miten voin tehdä asioita vielä paremmin.

Mäkelän mukaan Sallinen on hänelle samanaikaisesti sparrauskaveri ja henkinen tuki.

– Ainut ihminen, joka tietää, miten minulla just menee, koska se on kuitenkin raskasta eivätkä sitä kaikki ymmärrä. Eihän minulla ole pomoa tai ketään, joka vahtii minun tekemistäni. Se olen minä itse.

– Itsensä ruoskiminen on paljon haasteellisempaa kuin se, että ruoskan antaa välillä pois ja pistää jonkun muun tekemään sitä hommaa. Se kertoo henkisestä puolesta, joka valmennuksessa on. Sen takia Tuomas on minulle älyttömän tärkeä tuki. Valmentaja on merkityksellinen.

15 metriin?

Mäkelä kokee, että Sallinen on jo saanut vietyä häntä urheilijana uudelle tasolle. Tämän puolesta puhuvat myös tulokset: Vuosi sitten Mäkelä loikkikin uudeksi sisäratojen Suomen ennätykseksi 14,38. Ulkoradoilla hänen ennätyksensä on niin ikään Sallisen alaisuudesta, kesällä 2018 syntynyt 14,31. 

Mäkelä kuitenkin visioi loikkivansa tulevaisuudessa vielä paljon pidemmälle.

– Uskon ihan täysin, että minulla on niin pitkät jalat ja niin paljon potentiaalia tässä kropassa, että voin ihan hyvin hypätä vaikka 15 metriä. Mutta totta kai se tarkoittaa sitä, että pitää onnistua täydellisesti ja mennä eteenpäin monissa asioissa.

Harjoituksissa on moninkertaisen arvokisakävijän mukaan ollut jo hyviä pilkahduksia.

– Loikan asento ja loikkien haku on lähtenyt löytymään. Se johtuu siitä, että olemme parissa vuodessa ehtineet Tuomaksen kanssa parantaa niitä ominaisuuksia, joita hän on spesifinä kolmiloikkavalmentajana nähnyt minun ja pitkän kroppani tarvitsevan. Se näkyy jo nyt harjoituksissa. Toivottavasti se näkyy vielä kilpailussa. On kuitenkin pikkuisen eri asia suhteellisen peruskuntoisena hypätä lyhyellä vauhdilla kuin kisassa täydellä vauhdilla.

– Mutta potentiaalia tosiaankin on. Se on fyysisestikin nähtävissä, mutta myös henkisesti: periksi ei anneta, Mäkelä sanoi.