Näyttelijä Kristiina Halkolan kasvot tulivat tutuiksi jokaiselle suomalaiselle Käpy selän alla -elokuvan myötä 1960-luvulla. Siihen aikaan elokuvan poikkeuksellinen markkinointi sekä suuret katsojaluvut nostivat Halkolan nimen julkisuuteen kertarysäyksellä. Aluksi julkisuus oli Halkolalle samantekevää, mutta hiljalleen siihen kyllästyi. Median kirjoittelut loukkasivat nuorta naista ja aiheuttivat tarpeetonta kateutta.
Vuonna 1966 Käpy selän alla -elokuvaa markkinoitiin poikkeuksellisesti sen ajan tapoja ajatellen. Valtaisa mediainnostus oli Kristiina Halkolan mukaan osittain tuottajien järjestämää. Idea oli, että elokuvaa markkinoitiin ihmisten kautta.
– Meille tuli paljon haastatteluita ja kuvauksia. Seuraus oli se, että ihmiset tunsivat kadulla. Elokuva sai myös räjähdysmäiset katsojamäärät heti kättelyssä.
Alussa julkisuus tuntui Hakolan mielestä samantekevältä, mutta hiljalleen siihen vähän kyllästyi. Sosiaalista Halkolaa ei häirinnyt, jos joku tuli juttelemaan hänelle. Opiskelijana hänen päivänsä kuluivat teatterikoulussa ja illat Ylioppilasteatterissa.
– En ollut niin tyhmä, etten olisi ymmärtänyt, että tämä kuuluu tähän ja tätä täytyy tehdä. Mutta tietyssä vaiheessa henkilöstä alkaa tulla epätodellinen henkilö, kun lukee lehdistä asioita, jotka eivät ole totta. Suuhuni laitettiin sanoja, ja minusta kerrottiin asioita, jotka eivät pidä paikkansa. Sydämessäni loukkaannuin, olin sen verran nuori.
Nykyään näyttelijät ovat valveutuneempia
Halkola uskoo, että 20-vuotiaana mediaan suhtautui eri tavalla. Hän uskoo, että elämää nähnyt ihminen laittaisi jutut omaan kategoriaansa. Nykyään tilanne on erilainen, sillä markkinointi on paljon selkeämpää. Vielä 1960-luvulla elokuvan markkinointia ei kutsuttu edes markkinoinniksi, kun nykyään sille on jo oma sanansa: promootio.
