Onko aihetta hurraukseen vai huokaukseen, jos omat aikataulut rakentuvat tv-sarjan lähetysaikojen pohjalle?
– Ennen kuin aloin viimeksi seurustella taas vakavissani, tein eräästä lauantai-illan poliisisarjasta varsinaisen rituaalin, kertoo 35-vuotias Maria.
– Sytytin kynttilöitä, varasin hyvää naposteltavaa ja kääriydyin suihkun jälkeen ylellisen pehmoiseen kylpytakkiin. Minä joka en muuten juuri televisiota avannut, aloin rekisteröidä automaattisesti jokaisen tv-sarjan näyttelijöitä koskevan tiedonmurun. Ostin kaikki lehdet, joissa oli jonkun haastattelu, ja kotikoneessani oli taustakuvana pääparin yhteispotretti.
– Ennen pitkää etsin suosikkieni aikaisempiakin elokuvia ja lopulta löysin itseni ensin keskustelupalstalta ja lopulta ahmimasta fanfic-juttuja englannin kielellä. Suunnittelin kovaa kyytiä omaakin kirjoitusta, vaikka englannin taitoni olivat aika ontuvat. Tämä alkoi jo vähän häiritä työtehtäviäkin, sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Juuri lauantai-iltanahan kaikki kiva tapahtuu, ja minä olin aina linnoittautunut juuri silloin sisään yksin koiran kanssa.
Elämä haastaa virtuaalielämän
– Havahduin ajan kulumiseen vasta silloin, kun erään ystäväni uusi miesystävä oli pyörinyt porukoissa kiinteästi jo lähes vuoden enkä minä ollut edes tavannut häntä. Pian tämän jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni, ja ikuiseksi luulemani tv-ihastus alkoi horjua perustuksillaan.
– Kovimman taistelun kävin itseni kanssa silloin, kun mies palasi kahden viikon työmatkalta ja lauantai-ilta oli hänen ainoa vapaailtansa. Apua, hän halusi lähteä kanssani baariin juuri samaan aikaan kun sankarini pidättivät konnia ja sulattivat sydämiä! Senaikaisessa nauhurissani ei ollut ajastusmahdollisuutta, enkä oikein voinut pyytää juhlatuulella olevaa menohalusta miestä nököttämään kanssani kotiin tv:n ääreen, sitä paitsi häpesin vähän lapsellista ihastustani virtuaalisiin henkilöihin. Näyttelijöidenkin ainoa todellinen pääoma taisi olla komeus ja karisma.
