Kotiopettajien järjestö kertoo perheiden painostuksesta: "Korkealla tasolla organisoitua vainoa"

Tarkkaa lukua perheistä, jotka ovat valinneet kotiopetuksen, ei ole saatavilla, mutta Suomen Kotiopettajat ry. laskee, että määrä on hiukan noussut takavuosien noin 300 lapsesta.

– Määrä on nousussa, samoin kiinnostus kotiopetukseen, vaikka viranomaiset eivät ole siitä mielissään, sanoo Suomen Kotiopettajat ry:n puheenjohtaja Juhani Paavolainen.

Hänen mukaansa perheet, jotka valitsevat lapselleen kotiopetuksen, joutuvat usein maksamaan valinnastaan kovan hinnan.

– He joutuvat kokemaan painostusta, uhkailua, joskus suoranaista vainoa. Ja näyttää, että kyseessä on korkealla tasolla organisoitu vaino, sanoo Paavolainen.

Hän tietää mistä puhuu. Mies itse halusi lapsensa aikanaan kotiopetukseen, mutta kunta kieltäytyi myöntämästä lupaa siihen.

– Se oli laiton päätös, jonka oikeus myöhemmin kumosi ja määräsi kunnan maksamaan oikeudenkäyntikulutkin.

Suomessa on oppivelvollisuuspakko, mutta ei koulupakkoa. Vanhemmat voivat omalla ilmoituksellaan ottaa lapsensa kotiopetuksen piiriin ja kunnan tehtävänä on osoittaa niin sanottu tutkiva opettaja seuraamaan koulumenestystä ja laatimaan todistukset.  Joskus asiat sujuvat hyvin, yleensä eivät.

– Hyvin tavallista on, että perheitä uhkaillaan huostaanotolla tai heistä tehdään lastensuojeluilmoitus. Kyseessä on suoranainen vaino pientä kansanryhmää kohtaan, joka haluaa käyttää laillista oikeuttaan kotiopetukseen, sanoo Paavolainen.

Kymmenkunta oikeusjuttua

Kotiopetusta sivuavia juttuja on puitu käräjillä Suomessa kymmenkunta. Useimmiten on kiistelty siitä, kuuluuko kunnan antaa koulukirjat kotiopetuksessa oleville perheille.

Korkein hallinto-oikeus on antanut yhdessä tapauksessa päätöksen, jossa todetaan että ei tarvitse. Opetushallitus puolsi tätä kantaa.

– Asiaa ei kuitenkaan ole yleisellä tasolla perusteellisesti tutkittu ja esimerkiksi THL katsoo, että koulukirjat kuuluvat myös kotiopetuksen piirissä oleville, sanoo Paavolainen.

Paavolainen on tutkinut pykäliä tarkoin ja näkee yksiselitteisenä perusopetuslain, joka lähtee maksuttomasta perusopetuksesta.

– Silti kunnat eivät yleensä myönnä oppikirjoja kotiopetuksen valinneille. Tämä ei missään nimessä ole rahakysymys, sillä kirjoja kunnissa kyllä on. Se on sanktio siitä, että perheet eivät valitse peruskoulua, katsoo Paavolainen.

Kirjojen lisäksi kotiopetuksessa olevat lapset jäävät vaille kouluterveydenhuoltoa, kouluruokailua ja esimerkiksi koulukuraattorin palveluita. Paavolaisen mielestä lakisääteisen, maksuttoman perusopetuksen palvelut kuuluvat kaikille lapsille opetusmuodosta riippumatta.

– Maksuton perusopetus ja terveydenhoito, se on vahva perusoikeus. Ja tämä on myös THL:n kanta. Jos kunnat toimivat laittomasti, se ei vie oikeuksia pois. Ikävää että näissä asioissa pitää mennä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se kuvaa sitä, että kyse ei ole asiallisesta toiminnasta vaan vainosta, sanoo Paavolainen.

Suuret ryhmät, sisäilmaongelmat

Hän ei ymmärrä, miksi virallinen järjestelmä katsoo niin kieroon kotiopetuksessa olevia perheitä. Kotiopetus valitaan yleensä monista eri syistä: joskus perheen liikkuva elämäntapa johtaa kotiopetuksen valitsemiseen, joskus koulujen sisäilmaongelmat, suuret opetusryhmät tai pitkät kuljetusmatkat saavat vanhemmat valitsemaan kotiopetuksen.

– Meillähän pitäisi olla vaihtoehtoja koulujärjestelmässä jo siksi, että elämme moniarvoisessa, demokraattisessa yhteiskunnassa. Kun niitä ei ole, jotkut vanhemmat valitsevat kotiopetuksen. Se on eräänlainen hätähuuto, luonnehtii Paavolainen.

Kotiopetuksessa olevat oppilaat menestyvät usein hyvin ja ikätovereitaan paremmin. Viime vuonna huomiota herätti 16-vuotiaan kotiopetuksessa olleen pojan kirjoittamat kymmenen laudaturia ylioppilaskokeissa.

– Kotiopetus on usein sellaisten perheiden valinta, jotka ovat kiinnostuneita siitä mitä ja miten lapset oppivat. Yhä useammin akateemiset perheet valitsevat kotiopetuksen, kertoo Paavolainen.

Hänen mielestään on kohtuutonta, että nämä perheet joutuvat maksamaan koulutuksesta kaksinkertaisen hinnan.

– Ensin he kustantavat verovaroin perusopetuksen muille perheille, sitten ostavat materiaalit ja palvelut omilla rahoilla omille lapsilleen, kuvailee Paavolainen.