Rajat kiinni, suojavarusteet oman maan kansalaisille ja lopuksi natsikortti pöytään. Koronakriisi on tuonut armottomaan päivänvaloon EU-maiden todellisen yhteishengen puutteen yleiseurooppalaisten juhlapuheiden takana, kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Mirja Kivimäki kommentissaan.
Kenelle tulee mieleen jokin väkevä EU-tason toimi koronakriisissä? Keskeltä ohjattua strategista yhteistoimintaa, keskinäistä luottamusta, synergiaa? Niinpä. Korona on paljastanut armottomasti EU:n kädettömyyden ison pan-eurooppalaisen kriisin edessä.
Mitään todellista yhteistä linjaa ei ole ollut, jokainen maa tekee hajanaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia toimia epätahtiin.
Esimerkkejä riittää. Rajoja on suljettu ja availtu eri maissa milloin milläkin säännöillä. EU-maiden kansalaisia on jäänyt nalkkiin vääriin maihin eri puolelle unionia. Saksa kielsi ensimmäisten joukossa maskien myynnin kotimaan rajojen ulkopuolelle. Etenkään rahoituksesta ei todellakaan ole päästy yksimielisyyteen.
"EU ei tule selviämään tästä"
Tragikoomista tässä on se, että juuri tällaisen maailmanlaajuisen kriisin pitäisi olla omiaan yhteiseen EU-rintamaan. Tämä jos mikä on kaikkien yhteinen ongelma. Jopa kreikan kielestä tuleva pandemia-sana viittaa siihen: Pan demos – kaikki ihmiset.
Jopa EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans on ennustanut että "EU sellaisena kuin sen tunnemme, ei tule selviämään tästä", jos rajalinjat esimerkiksi rahoituksessa jatkuvat nykyisellään.
Kun Italia ja Espanja alkoivat kaatua tautiaallon edessä, puhuttiin hetken koronabondeista eli euromaiden yhteisiä joukkovelkakirjoja, joilla talouskriisiä käytännössä rahoitettaisiin.
Tämä keskustelu johti pian täydelliseen umpikujaan. Jonkinlainen lainapaketti saatiin kyllä aikaan, mutta summa oli hädin tuskin kolmannes siitä summasta, jota Euroopan keskuspankki luonnehti välttämättömäksi.
Vaikka tämä kaikki on surullista, se on samalla hyvin ymmärrettävää.
Asetelma muistuttaa maahanmuuttokriisiä
Aivan kuin olisin kuullut tämän keskustelun aiemminkin. Asetelmahan muistuttaa elävästi maahanmuuttokriisiä.
Vauraat lännen ja pohjoisen maat eivät yksinkertaisesti luota eteläisiin ja itäisiin EU-tovereihin sen suhteen, että yhteiseen kassaan laitetut rahat palaisivat koskaan takaisin.
Koronakriisi onkin tuonut jälleen päivänvaloon sen, että kovan paikan tullen EU on suurelta osin paperitiikeri.
Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksethan olisivat kuin tehty tällaisen kriisin hoitamiseen - teoriassa.
Maastrichtista löytyy Euroopan talous- ja rahaliitto, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, unionin kansalaisuus, yhteispäätösmenettely ja oikeus- ja sisäasiat. Lissabonin sopimuksessa pakkaan tuli merkittävästi lisää määräenemmistöpäätöksiä, virkamiehiä sekä uusi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.
Näiden sopimusten piti johtaa siihen, että keskusjohtoisuus saisi Euroopan laajuisen kannatuksen ja sen mukaiset valtaoikeudet.
Toisin kävi, se on nyt nähty monta kertaa. Finanssikriisissä 2008 EU reagoi jähmeästi, maahanmuuttokriisissä 2015 reagoitiin lyömällä rajat kiinni ja lähettämällä tipoittain apua Italiaan ja Kreikkaan, mutta iso kuva oli se, että jokainen maa huolehtikoon omistaan.
Natsikorttia pöytään
Entäs nyt, koronakriisissä 2020? Maat sulkevat ensi töikseen rajansa, hamstraavat suojavarusteita ja kieltävät myynnin sinne, missä niitä eniten tarvittaisiin.
EU:n talouden kulmakivet, vapaa liikkuvuus ja yhteismarkkina ovat jäsenmaiden hajanaisilla päätöksillä jäissä ja koko Schengen tärisee jälleen henkitoreissaan.
Ja mitä tulee Saksan toimiin, Maltalla on lyöty jo natsikortti pöytään. Maltan Suomen-suurlähettilään (nyt jo erotetun) Michael Zammit Tabonan Facebook-postauksen mukaan Angela Merkel on "täyttänyt Hitlerin unelman kontrolloida koko Eurooppaa".
Lue myös: Maltan Suomen-suurlähettiläs eroaa – vertasi Facebook-päivityksessä Merkeliä Hitleriin
Myös Italia on ottanut aina tehokkaan natsikortin käyttöön keskustelussaan rahoituksesta: Italia vertaa Saksan haluttomuutta eurobondeihin siihen, kuinka natsien sotakorvauksia osittain armahdettiin Toisen maailmansodan jälkeen.
– Saksa ei olisi koskaan pystynyt maksamaan niitä, kirjoitti Italian pysyvä EU-edustaja Carlo Calenda saksalaisessa laatulehdessä Frankfurter Allgemeine Zeitungissa.
Tämä se onkin omiaan luomaan solidaarista EU-yhteishenkeä.
Tänään EU-komissio antoi vihdoin omat suosituksensa rajaliikenteen suhteen - ja nimenomaan suosituksensa, koska valtaoikeudet eivät tähän asiaan ulotu. Mutta ainakin nyt saatiin jokin yhteislinjaus. Voisipa sanoa, että oli jo aikakin.