Rajat kiinni, suojavarusteet oman maan kansalaisille ja lopuksi natsikortti pöytään. Koronakriisi on tuonut armottomaan päivänvaloon EU-maiden todellisen yhteishengen puutteen yleiseurooppalaisten juhlapuheiden takana, kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Mirja Kivimäki kommentissaan.
Kenelle tulee mieleen jokin väkevä EU-tason toimi koronakriisissä? Keskeltä ohjattua strategista yhteistoimintaa, keskinäistä luottamusta, synergiaa? Niinpä. Korona on paljastanut armottomasti EU:n kädettömyyden ison pan-eurooppalaisen kriisin edessä.
Mitään todellista yhteistä linjaa ei ole ollut, jokainen maa tekee hajanaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia toimia epätahtiin.
Esimerkkejä riittää. Rajoja on suljettu ja availtu eri maissa milloin milläkin säännöillä. EU-maiden kansalaisia on jäänyt nalkkiin vääriin maihin eri puolelle unionia. Saksa kielsi ensimmäisten joukossa maskien myynnin kotimaan rajojen ulkopuolelle. Etenkään rahoituksesta ei todellakaan ole päästy yksimielisyyteen.
"EU ei tule selviämään tästä"
Tragikoomista tässä on se, että juuri tällaisen maailmanlaajuisen kriisin pitäisi olla omiaan yhteiseen EU-rintamaan. Tämä jos mikä on kaikkien yhteinen ongelma. Jopa kreikan kielestä tuleva pandemia-sana viittaa siihen: Pan demos – kaikki ihmiset.
Jopa EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans on ennustanut että "EU sellaisena kuin sen tunnemme, ei tule selviämään tästä", jos rajalinjat esimerkiksi rahoituksessa jatkuvat nykyisellään.
Kun Italia ja Espanja alkoivat kaatua tautiaallon edessä, puhuttiin hetken koronabondeista eli euromaiden yhteisiä joukkovelkakirjoja, joilla talouskriisiä käytännössä rahoitettaisiin.