Kommodori Raimo Tiilikainen kertaa Estonian pelastustoimia Studio55.fi-lähetyksessä.
Kaksikymmentä vuotta sitten, 28. syyskuuta, kello yhden jälkeen yöllä kommodori Raimo Tiilikaisen puhelin soi. Tiilikainen oli vain kahtatoista tuntia aiemmin irtisanoutunut palveluksesta ja jäänyt viimeiselle lomalleen.
Puhelussa kerrottiin Estonian kallistuneen. Tiilikainen lähti ajamaan kiireellä Turkuun.
– Se oli kaamea tehtävä, Tiilikainen muistelee.
Olosuhteet olivat hyvin vaikeat. Pelastettavien havaitseminen yöllä, myrskyssä, aaltojen ollessa kuudesta kahdeksaan metriä, oli äärimäisen haastavaa.
Kun pelastettavia löytyi, ei heidän nostamisensa kopteriin tapahtunut hetkessä.
– Kopteri on rajallinen, kapasiteetti on rajallinen pelastustoimintaan nähden, kun uhreja on satoja, Tiilikainen kertoo.
Hän arvioi että kahdenkymmenen ihmisen vinssaamiseen kopteriin kului noin tunti.
Vesi oli myös kylmää, noin kymmenasteista. Entisenä sukeltajana Tiilikainen tiesi, että siinä lämpötilassa ihminen ei kauaa selviäisi.
Aamuyhdeksän jälkeen ei löytynyt enää lainkaan selvinneitä. Iltapäivällä Tiilikainen ei enää uskonut, että eloonjääneitä löytyisi.