Ukrainan sodan kenties julmin teko on jäänyt sotatoimittaja Niko Nurmisen mieleen: "Kylmäävää"
Viimeisellä matkallaan Ukrainaan Niko Nurminen seurasi droonitorjunnan lisäksi ukrainalaisten drooneillaan tekemiä pommituslentoja Venäjän puolella oleviin sotilaskohteisiin. Niko Nurmisen kotialbumi
Sotatoimittaja Niko Nurmisella on yksi ohje sota-alueella työskenteleville: ei saa pelätä. Uutuusdokumentissa Vieras rintamalla seurataan Nurmisen viimeisintä Ukrainan matkaa lähelle sodan etulinjaa. Se rakentuu hänen MTV:n uutislähetyksiä varten kuvaamalle materiaalilleen.
Kun MTV Uutisten sotatoimittaja Niko Nurminen lähtee työreissulle, mukaan lähtee myös tuttu punainen matkalaukku. Laukku sopii reissuille ennen kaikkea siksi, että se on iskuja kestävä ja tilava, mutta Nurmisen sanoin myös niin ruma ja epätrendikäs, että hänet on helppo tunnistaa sakeammastakin väkijoukosta.
Kamerakaluston laukun sisältä löytyy lähestulkoon aina sama varustus: nippusiteitä, teippirullia, monitoimityökalu, kummitädin ja äidin tekemät kahdet villasukat sekä tyttären kutomat kynsikkäät, joiden kanssa on helppo operoida kameraa.
– Sitten täällä on nämä ikävämmät varusteet, Nurminen sanoo ja kaivaa matkalaukusta sirpaleliivin, sen lisäsuojalevyt ja kypärän.
Myös turvaliivin selkäpuolelle on kirjoitettu mustalla tussilla "press". Tosin tämä sota on osoittanut, ettei sillä ole merkitystä.
– On tapauksia, että on ihan tietoisesti kohdistettu iskuja, kun on huomattu, että tuossa on toimittaja-kuvausryhmä tekemässä haastattelua sotilashenkilön tai siviilin kanssa.
Asian ytimessä.doc: Vieras rintamalla
Ruumispusseja joukkohaudan suulla Butshassa, kotinsa hylänneitä siviilejä ja tuhottuja kouluja. Tuhoisin sota Euroopassa sitten toisen maailmansodan.
Sotatoimittaja Niko Nurminen on raportoinut Venäjän hyökkäyksestä sodan alkamisesta lähtien. Dokumentissa Vieras rintamalla seurataan Nurmisen viimeisintä matkaa Ukrainaan ja töitä etulinja-alueilla.
27:23
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Sota-alueen keikoilla Nurminen ei juuri ajattele sitä, että on käytännössä usein hengenvaarassa. Asian on hyväksynyt silloin, kun lähtöpäätös on tehty.
– Silloin kun on paikan päällä, niin en ajattele sitä. Siinä keskittyy ainoastaan siihen tilanteiden seuraamiseen, ymmärtämiseen ja kuvaamiseen, niin ei siinä oikeastaan muita tunteita ole.
– Olennaista on se, ettei ala ainakaan pelätä eikä panikoida. Jos asiat ovat menossa päin mäntyä, niin aletaan miettiä, miten tästä selvitään.
Kaikki alkoi 1990-luvulla
Elettiin 1990-luvun puoltaväliä, kun tuolloin parikymppinen Nurminen alkoi tehdä juttuja itänaapurista. Silloinen työnantaja tarvitsi jotakuta venäjän kielen taitoista, ja Nurminen ilmoittautui alkeellisen venäjänsä kanssa.
Ensimmäinen sota-alueelle kohdistunut keikka oli keväällä 2003 Irakiin. Yhdysvaltalaiset joukot olivat vallanneet Irakin pääkaupunki Bagdadin ja syrjäytetty presidentti Saddam Hussein oli lähtenyt pakoon.
– Sain lähteä aika vähäisellä kokemuksella sinne, mutta se antoi semmoisen sysäyksen, että tässä hommassa voi olla kertomassa merkittävistä kansainvälisistä tapahtumista.
Niko Nurminen Irakissa keväällä 2003.Niko Nurmisen kotialbumi
Nurminen on raportoinut muun muassa Afganistanista, Etelämantereelta, Israelista, Gazasta, Sudanista. Kuvassa Nurminen on Libanonissa.Niko Nurmisen kotialbumi
Pyörät lähtivät pyörimään, ja Nurminen löysi itsensä yhä useammin kriisien keskeltä.
– Se, että on profiloitunut jonkinlaisena sotatoimittajana, niin se on vaan ollut semmoinen automaatio. Eihän meitä paljon ole, jotka tällaisissa paikoissa töitä tekee, mutta ei ole koskaan tuntunut siltä, että nyt on mitta täysi tai rasitusikkuna täysin umpeutumassa.
Sota-alueiden lisäksi Nurminen on todistanut myös monien luonnonkatastofien seurauksia. Kuvassa Nurminen Haitissa tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.Niko Nurmisen kotialbumi
Nurminen kertoo kokemuksistaan ja erityisesti viimeisestä Ukrainan matkastaan MTV Katsomossa julkaistussa dokumentissa Vieras rintamalla. Dokumentin vuoksi hän on palannut keikkamuistoihin – myös niihin raskaimpiin.
– Kun on katsellut materiaalia läpi, huomaa, kuinka merkittävissä tapahtumissa on ollut mukana. En tiedä, onko se ollut tarkoituksellista vai jonkunlaista pakenemista, että niitä ei muista.
Sodan lohduttomin näky
MTV Uutisilla työskennellessään Nurminen on käynyt Ukrainassa tiuhaan. Matkoja on Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen ollut parikymmentä ja useita aiemmalta oranssin vallankumouksen jälkeiseltä ja Donbasin konfliktin ajalta.
Pysäyttäviä tapahtumia ja kohtaamisia on monia, mutta vahvimmin Nurmisen mieleen ovat jääneet Butshan kauhut.
Nurminen sattui olemaan Kiovassa huhtikuussa 2022, kun ensitiedot siviilien joukkomurhasta paljastui. Kaupungin kadut olivat tulleet hänelle tutuiksi aiemmilta työreissultaan, ja hänellä oli paljon tuttuja siellä.
– Kun kuulin, että Butshassa on tapettu ja raiskattu ihmisiä ja kun alkoi paljastumaan, kuinka paljon heitä siellä oli, niin mietin kaikkia omia tuttuja. Se oli erittäin raskasta.
Juttu jatkuu videon alla.
2:10Materiaali voi järkyttää: MTV:n videoraportti näyttää karun kohtalon Butshasta – "Näissä säkeissä on 40 ihmisen ruumiit".
Tunnistamattomiksi ruhjoutuneita siviiliuhreja oli Butshassa niin paljon, että ruumiita haudattiin veljeshaudoiksi kutsuttuihin kuoppiin valokuvien ja dna-näytteiden ottamisen jälkeen.
Nurminen ei edelleenkään muistele Butshan tapahtumia mielellään. Näyt olivat niin lohduttomia, että ne on helpompi unohtaa.
– Kun sinne meni tutuille kaduille ja tuttuihin kortteleihin silloin, kun nämä julmuudet paljastuivat, se oli aika kylmäävää.
Juttu jatkuu videon alla.
2:47Miten toivo alkoi palata Butshaan ja mikä kohtaaminen matkalla painui toimittajan mieleen? Katso Niko Nurmisen haastattelu videolta.
Presidentti laittoi suunnitelmat uusiksi
Nurmisen viimeisin matka Ukrainaan alkoi syyskuun alussa. Lähtöön vaikuttivat maailmanpoliittiset tapahtumat.
Elokuussa koko maailma pidätti hengitystään, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin Alaskassa. Heti tapaamisen jälkeen Suomen presidentti Aleksander Stubb sai kutsun Valkoiseen talossa järjestettyyn huippukokoukseen.
– Tuossa vaiheessa oli mennyt muutama kuukausi, kun meidän toimittajaamme ei ollut ollut paikan päällä. Toimituksessa katsottiin, että maailmanpoliittiset tapahtumat, mukaan lukien Yhdysvaltojen horjuva, tai ainakin arvoituksellinen, tuki, ovat sen kaltaisia, että olisi syytä lähteä.
Nurminen alkoi järjestää matkaa tuttuun tapaan. Otti yhteyttä kontakteihinsa ja sotilasviranomaisiin. Kun poikkeuksellinen pääsy ukrainalaisten kuumiksi taistelualueiksi kutsumille paikoille varmistui, kävi myös ilmi, että presidentti Stubb puolisoineen oli lähdössä Kiovaan. Suunnitelmat oli laitettava taas uusiksi.
– Sotatila-alueella mikään ei koskaan mene niin kuin on suunnitellut. Siihen on totuttava. Yleensä vähintään puolet tapaamisista peruuntuu, useimmiten enemmän.
Ukrainassa Nurminen on tavannut muun muassa nykyisen presidentin Volodymyr Zelenskyin (kuvassa) sekä ex-presidentti Petro Poroshenkon.Niko Nurmisen kotialbumi
Ennen sotaa matka Helsingistä Kiovaan taittui vajaan tunnin suoralla lennolla, mutta ne ajat ovat takanapäin. Tällä kertaa Nurmista oli kuitenkin onnistanut, sillä hän oli onnistunut saamaan junalipun, eikä joutunut hankkimaan omaa autokyytiä. Niissä matka-aika on rajamuodollisuuksien ja jonotuksen vuoksi ennustamaton.
Nurminen saapui Kiovaan noin 24 tunnin matkustamisen päätteeksi.
– Saman tien, kun oli saanut jonkun verran nukuttua, alkoi arvovieraiden toiminnan seuraaminen ja siitä raportoiminen.
Kiovassa arvovieraiden tapaamista rytmittää sodan arki.
– Kaikille vierailijoille käy selväksi, että tilanne ei ole normaali. Tällaiset huipputapaamisetkin keskeytetään, jos ilmahälytys tulee.
Nurminen on lukuisilla matkoillaan Kiovaan ja muihin kaupunkeihin tottunut ilmahälytyksiin, joita tulee keskimäärin kahdesta viiteen kertaa päivässä.
– Itselläni on sellainen rutiini, että jos herään ilmahälytykseen, menen ensimmäiseksi parvekkeelle kuuntelemaan, mitä tapahtuu. Jos ilmatorjunta alkaa toimia, niin sitten menen pommisuojaan.
"Lähdetään täältä niin nopeasti kuin mahdollista"
Venäjän hyökkäys on vienyt myös alueella raportoineiden toimittajien henkiä. Ukrainan journalistiliiton mukaan Venäjä on tappanut noin 20 mediatyöntekijää.
Ukrainan televisioon raportoinut toimittaja Olena Hramova kuoli 23. lokakuuta Venäjän täsmäiskussa kaukana rintamasta. Lokakuun alussa ranskalainen kuvajournalisti kuoli drooni-iskussa Donbasin alueella.
– Ukrainassa toimittajia on kuollut aivan liian suuri määrä, kuten kyllä useassa muussakin maassa. Ukrainassa toimittajat eivät nauti minkäänlaista suojaa venäläisiltä.
Nurmisella itsellään on ollut reissujensa aikana ainoastaan muutama tilanne, jotka ovat mietityttäneet jälkikäteen.
Tammikuussa 2023 Nurminen oli matkalla Bahmutiin. Kostjantynivkassa, Bahmutin kaupungin huoltoreitin varrella, Nurminen raportoi evakuoinneista.
– Nyt näyttää siltä, että ukrainalaiset olisivat tekemässä hallitun vetäytymisen Bahmutin suunnalta. Kaupungissa näyttää siltä, että venäläiset ovat ylittäneet merkittävän joen, mikä mahdollistaa murtautumisen suoraan kaupunkiin, Nurminen raportoi tuolloin.
Juttu jatkuu videon alla.
1:18Niko Nurminen raportoi Kostjantynivkasta, Bahmutin kaupungin huoltoreitin varrelta.
Epäselvästä tilanteesta huolimatta Nurminen suunnitteli jatkavansa matkaa Bahmutiin, jotta pääsisi suunnitelmiensa mukaan haastattelemaan ukrainalaisia Bahmutin puolustajia.
– Ammunta oli melko raskasta, ja ihmisiä evakuoitiin kiireellä. Alkoi askarruttaa, että onkohan se fiksua mennä, vaikka sotilaskontaktini olikin sitä mieltä, että voimme kyllä jatkaa matkaa.
Tilanne ratkesi kuitenkin pian, sillä Nurminen näki, kuinka ylitse lentänyt sotilashelikopteri ammuttiin alas. Tuolloin hän oli kuljettajansa ja sotilaskontaktinsa kanssa Tshasiv Jarin kaupungissa tekemässä haastatteluja. Kaupungista käydään tälläkin hetkellä kiivaita taisteluita.
– Ukrainalaiset taputtivat, sillä luulivat, että kyseessä oli venäläinen helikopteri.
Tunnelma vakavoitui, kun kävi ilmi, että kyseessä olikin ukrainalaisten kopteri.
– Sanoin kuljettajalle, että lähdetään täältä takaisinpäin niin nopeasti kuin päästään.
"Ihmiset tulevat sieltä pois"
Presidentin Stubbin Ukrainan vierailun päätyttyä Nurminen lähti Vovtshanskiin, Venäjän rajan tuntumaan, jossa hänen oli määrä seurata ukrainalaisten drooni-operaatioita ja droonien torjuntaa. Kyydin saaminen etulinjaan vaati suunnittelua ja jopa tuuria.
– Kuskin löytäminen, kun sanoo kohteeksi paikan, joka on etulinjan tuntumassa, ei ole helppoa. Tällä hetkellä likipitäen mahdotonta. Sitä on vaikeuttanut juuri droonitoiminnan paisuttama välitön vaara.
Kun etulinja lähenee, myös maisemat muuttuvat lohduttomimmiksi.
– Asutus on pääosin tuusan nuuskana. Ihmiset tulevat luonnollisesti lähinnä poispäin, Nurminen kuvailee.
– Siellä on ilmestynyt teiden päälle myös drooninestoverkkoja. Kun venäläiset lennättävät niin sanottuja kamikaze-droonejaan, niin autoilijat saavat verkotetuilla tieosuuksilla osittaista suojaa ja joskus verkot estävät lennokkeja törmäämästä kohteisiinsa.
Vapaaehtoistyöntekijät ja jotkin järjestöt auttavat alueelle jääneitä itsepintaisia paikallisasukkaita, jotka ovat Nurmisen mukaan usein ikäihmisiä.
– He ovat vain todenneet, etteivät noudata evakuointikäskyä, sillä haluavat mieluummin olla kotona. Välttämättä heillä ei olisi edes paikkaa, minne mennä. He luottavat hyvään onneen ja siihen, että osuma ei tule kohdalle.
Nurminen oli järjestänyt poikkeuksellista pääsyä sotilasyksiköiden matkaan jo Suomesta käsin ja joutui odottelemaan loppuun asti, mitä keikka lopulta voisi pitää sisällään.
Sotilasyksiköiden mukana Nurminen pääsi lopulta paikkoihin, joihin halusikin. Droonit ovat nousseet erityisen tärkeään asemaan Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa. Nurmisen seuraamat ryhmät ovat juuri niitä, joiden tuhoamista Venäjä eniten haluaa.
Juttu jatkuu videon alla.
1:53MTV Ukrainassa: Tällaista on taistelu droonintorjunnan etulinjassa kellon ympäri
– Siellä oltiin suojassa naamioverkkojen ja maavallien takana. Seurattiin tutkista ja eri datalähteistä, missä on lähestymässä drooneja tai ohjuksia, ja pyrittiin ampumaan niitä alas.
"Miehet olisivat mielellään jossain aivan muualla"
Droonitorjunnan lisäksi Nurminen seurasi myös ukrainalaisten drooneillaan tekemiä pommituslentoja Venäjän puolella oleviin sotilaskohteisiin.
Suoja ja lepopaikka oli korsu. Makuupaikkana toimi lautapunkka ja lämmikkeenä oma makuupussi, joskin nukkumaan ei korsussakaan juuri kerennyt.
Nurminen tutustui ukrainalaisten sotilaiden arkeen. Osa heistä oli oppinut taitonsa aiemmin, osa opetellut vasta hakeuduttuaan tai jouduttuaan rintamalle. Sotilaiden taustat vaihtelevat insinööreistä rekkakuskeihin ja kaikkeen siltä väliltä.
Päivisin Nurmista isännöineessä drooniryhmässä valmistellaan ammuksia, miinoja, ja niin kutsuttujen vampyyri-droonien akkuja. "Vampyyri" tunnetaan venäläisten kesken Baba Jagana; kansantarun kauhistuttavana lentävänä noitana.
– Arki korsussa on äärimmäisen tehtäväintensiivistä. Kun ei tehdä suoria operaatioita, jolloin kaikki paikalla olevat sotilaat ovat omissa hommissaan, huolletaan välineistöä, ladataan akkuja, pannaan potkureita kuntoon ja muuta olennaista seuraavia lentoja varten.
Juttu jatkuu videon alla.
1:57MTV seurasi etulinjassa ukrainalaisten Vampyyri-pommittajien taistelua: "Tavoite on maksimaalisen tuhon aiheuttaminen"
Nurmisen mukaan ahdistus ja pelko eivät näy satunnaiselle vierailijalle, vaikka jokainen tietää, ettei yksikään sotilas elä etulinjan tuntumassa mielellään. Sotilaat voivat viettää korsussa kuukausia ja ikävää kotiin lievittää vain viestimällä applikaatioissa Starlink-yhteyksien välityksellä.
– Kyllä se välittyy, että miehet olisivat mielellään jossain aivan muualla kuin siellä, mutta hyvin motivoituneita he olivat suorittamaan tehtäviä.
Juttu jatkuu videon alla.
4:37MTV Uutiset Liven lähetys Ukrainasta: Tältä näyttää korsussa tykistökeskityksen aikana.
Valvotut yöt vaativat veronsa, ja sotilaat pitävät itsensä virkeänä erilaisilla piristeillä. Tärkein niistä on Nurmisen mukaan kahvi.
– Harvemmin näkee öiseen aikaan kuluvan niin paljon kahvia, edes uutistoimituksessa. Huolto pelasi sillä lailla, kun se pystyi pelaamaan. Oli peruselintarvikkeita, ja siellä keiteltiin erilaisia soppia. Syötiin jonkun lomaltaan matkaansa saamaa kotiherkkua eli saloa [suolattua silavaa].
Nurmisen mukaan reissun paras hetki oli, kun hän kolmen tunnin yöunien jälkeen lähti korsun ulkopuolella katsomaan, onkohan aurinko jo noussut.
– Olin juuri saanut nestekaasukeittimen käynnistettyä ja tiesin, että seuraavaksi saa kahvia ja näkee auringonnousun. Sitten seuraani liittyi tämä korsussa asuva koira, minkä nimesin korsukoiraksi. Se oli hauska seuralainen, kun muut nukkuivat.
Nurminen muistaa tuossa hetkessä toivoneensa, että kunpa olisi aina näin rauhallista. Sota kuitenkin muistutti pian olemassaolostaan, kun räjähdyksiä alkoi kuulua edempää.
Juttu jatkuu videon alla.
1:06"Tämä koiramme tuo iloa kaikille, joiden luona se tulee käymään." Korsukoira kulkee Ukrainan joukkojen mukana rintamalla.
Mikä saa palaamaan?
Joku tarkemmin selittämätön saa Nurmisen palaamaan kerta toisensa jälkeen kriisialueille. Ehkä se liittyy siihen, että sotatoimittajuus on niin vahva osa hänen identiteettiään. Seinä ei ole vielä tullut vastaan, ja hän haluaa kertoa, mitä maailmalla todella tapahtuu.
Entä uskooko Nurminen, että journalismilla voidaan muuttaa sitä, miten sota Ukrainassa tulee päättymään?
– Toimittajien työ noilla alueilla on todella tärkeää. Olen tietysti jäävi sitä ylistämään, mutta tosiasia on se, että merkittävä määrä kansainvälisistä organisaatioista ja toimijoista ei edes käy noilla paikoilla. Jos ei lasketa omista lähtökohdistaan, omista painotuksistaan lähteviä ja omista toimistaan tiedottavia taistelevia osapuolia, tulevat riippumattomat tiedot käytännössä toimittajien kynistä ja kameroista. Sillä on ihan suora merkitys siihen, miten asioista päätetään.
