Kommentti: Vihreiden puheenjohtajakisa alkoi täystyrmäyksellä ja osoitti minun olleen väärässä – toinen kerta toden sanoo Maria Ohisalolle

Ihmettelin viime vuoden lopulla, miksi Maria Ohisalo ei tuolloin tarttunut mahdollisuuteen nousta Vihreiden johtoon Touko Aallon jäätyä sivuun. Poliitikon kannattaa yleensä hypätä junaan, kun se pysähtyy kohdalle ja porukat huitovat innokkaina kyytiin.

Jälkikäteen ajatellen Ohisalon ratkaisu oli sittenkin oikea. Kokenut Pekka Haavisto johti pätkäpuheenjohtajana Vihreät kohtalaiseen vaalivoittoon ja Ohisalo sai opiskella vielä reilu puoli vuotta raadollisen kovaa politiikkaa. Puoluejohtajan pitää hallita asiat laajasti sotesta Natoon ja siinä Ohisalolla on kieltämättä vielä työtä.

Juna pysähtyi siis toisen kerran Ohisalon eteen ja nyt hän kansanedustajana oli valmiimpi ottamaan ratkaisevan askeleen.

Muiden vihreiden on paha edes haastaa, saati voittaa Ohisaloa. Yksi tärkeä esikarsinta käytiin eduskuntavaaleissa Helsingissä, jossa Ohisalo keräsi lähes kaksi kertaa enemmän ääniä kuin toinen suosittu vihreä poliitikko Emma Kari.

Tänä aamuna kesken Ohisalon tiedotustilaisuuden Emma Kari tviittasi, että hän tukee Ohisaloa Vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Vihreillä naisvalta eduskuntaryhmässä

Sukupuolella ei tietenkään ole puheenjohtajavalinnoissa mitään väliä, mutta sallittakoon sananen siitä kuitenkin.

Vihreiden kannattajat mutisivat vaalikamppailun aikana ääneen, kun esimerkiksi MTV Uutisten Pääministeritentissä oli pelkkiä miehiä. Nyt Vihreillä on mahdollisuus korjata omalta osaltaan tämä epäkohta ja epäilemättä he sen myös tekevät. Eduskuntaryhmän jakauma 17 naista ja 3 miestä kertoo paljon puolueesta.

Jokainen puolue tarvitsee kuitenkin kunnon puheenjohtajakisan. Tämän takia vihreiden kenttäväen pitää löytää vaikka väkisin Ohisalolle vakavasti otettavia kilpailijoita.

Eurovaalien alla Vihreiden olisi fiksua olla otsikoissa ja paistatella tv-ohjelmissa. Aito puheenjohtajakisa on tähän pätevä patenttiratkaisu.

Ministerivalinnat ja puheenjohtajakisa

Vihreät valitsevat puheenjohtajan kesäkuun puolivälissä Porin puoluekokouksessa. Aikataulu on mielenkiintoinen, mikäli SDP:n Antti Rinne saa kasattua hallituksen ihanneaikataulussaan jo toukokuussa ja vihreät ovat siinä mukana. Vihreät vakuuttelevat, että tämä ei ole ongelma.

Mutta ketkä olisivat Vihreiden ministerit ennen puoluekokousta ja voidaanko ministerikokoonpanoa tarvittaessa muuttaa puoluekokouksen jälkeen? Voiko esimerkiksi puheenjohtajaehdokas olla ministerinä ja saada näin etulyöntiaseman Porin puoluekokoukseen?

Vihreiden yksi ministerisalkku, esimerkiksi ulkoministerin salkku, menee tietysti Pekka Haavistolle kiitokseksi puolueen kokoamisesta yhteen henkisiltä raunioilta. Ulkoministeri Haavisto olisi kovaa valuuttaa seuraavissa presidentinvaaleissa, jospa kolmas kerta sanoisi hänelle toden.

Hakkuukanta pitää niellä kalikka kerrallaan

Ensin Vihreiden pitää niellä tiukat metsähakkuukantansa päästäkseen punasinihallitukseen, kalikka kerrallaan. Vihreät ovat nykyään niin fiksuja, että he eivät tee Kemin sellutehtaasta uutta ydinvoiman kaltaista kynnyskysymystä.

Siinä onkin ensimmäinen kiperä kysymys Maria Ohisalolle: Hyväksyttekö Kemin 1,5 miljardin euron jätti-investoinnin, joka lisää merkittävästi puunkäyttöä?

Vastaus oli takuuvarma puheenjohtajan vastaus. Metsähakkuiden tasoa on tarkasteltava ja molemmista on huolehdittava, niin ympäristöasioista kuin työpaikoista.