Kommentti: Oscareita rohmunnut Mad Max: Fury Road olisi saanut voittaa enemmänkin

Moni katsoja hämmästyi viime yönä, kun toimintapläjäys Mad Max: Fury Road keräsi eniten Oscareita. Tom Hardyn ja Charlize Theronin tähdittämä elokuva sai kaikkiaan kuusi kultaista ukkoa.

Kymmenen ehdokkuutta kahminut toimintaraina sai Oscarinsa parhaasta leikkauksesta, puvustuksesta, maskeerauksesta, äänileikkauksesta ja -miksauksesta sekä lavastuksesta.

Eniten Oscareita voittanut elokuva ei kuitenkaan saanut palkintoja niin sanotusti merkittävissä kategorioissa.

Mad Max: Fury Road oli mielestäni hypnoottinen ja upea elokuva, joka on ansainnut jokaisen palkintonsa. Mutta se olisi ansainnut myös niiden kylkeen niitä oikeita palkintoja, sillä monella tavalla uskon, että Mad Max oli viime vuoden paras elokuva.

Mad Max on aiemmin tarkoittanut minulle heikkohermoista ja takatukkaista Mel Gibsonia aavikolla. Ne ovat menneet mielessäni iloisesti sekaisin Tappavien aseiden kanssa ja kokonaisuudessaan kiinnostavuus on ollut nollassa.

Neljäs Mad Max herätti kuitenkin jo ennakkoon sellaisen pöhinän, etten voinut jättää tätä sukupolvikokemusta väliin. Ja hyvä niin.

Elokuva on häkellyttävän vauhdikas. Leikkaukset ovat nopeita. Tapahtumia tulee, eikä katsojalle selitellä turhia. Huomasin istuvani teatterissa takaraivo selkänojaan liimattuna, silmät lautasena ja vain pinnallisesti hengittäväni hiekkaista kilpa-ajoa itseeni.

George Millerin elokuva on kaunis ja hengästyttävä. Se irrottaa katsojan hetkeksi kaikesta ympäröivästä ja imaisee mukaansa. Se on täydellistä eskapismia.

Pian olikin käynyt katsomassa elokuvan kaksi kertaa teatterissa.

Syy, miksi en katsonut elokuvaa toista kertaa pienemmältä ruudulta, oli elokuvan mahtava naiskuva.

Yksi päähenkilöistä on Imperator Furiosa, Charlize Theronin näyttelemä sotapäällikkö. Furiosalla on vain yksi käsi, mutta silti hän vetää ketä vain pataan, korjaa autoja ja ajaa ihan täysiä.

Furiosan Mad Maxille käskyjä huuteleva hahmo oli niin vahva, että se sai heti elokuvan ilmestyttyään miesasialiikkeen edustajat vetäisemään herneet nenäänsä ja aina otsalohkoon asti.

Kaiken lisäksi elokuvan pelottomat naiset eivät rajoitu Furiosaan, vaan heitä on elokuvassa kymmeniä. He eivät ole poikkeus.

Mad Maxin kelpoisuus parhaan elokuvan Oscarin voittajaksi puhututti ennen viimeöistä gaalaa. Mielestäni se on sääli. Elokuvan luonne, joka on sen vahvuus, on myös sen kompastuskivi, kun kyse on ”oikeista” palkinnoista. Siksi ansioitunut elokuva keräsi eniten Oscareita, muttei saanut kuitenkaan niin sanotusti oikeaa tunnustusta.

Kesällä elokuvateattereihin tulee uusi Ghoastbusters – haamujengi -elokuva, josta voi keveästä luonteestaan huolimatta tulla yksi elokuvamaailman suurimmista ravistelijoista tänä vuonna.

Myös haamujengiläiset ovat aiheuttaneet kovaa pöhinää jo ennakkoon, sillä uusversiossa kummituksia karkottava jengi koostuukin – yllätys – naisista.

Sankarit eivät tule enää samasta sabluunasta. Ehkä Oscar-voittajienkaan ei tarvitse enää tulla yhdestä muotista.

Muokkaus 1.3.: Yksi Oscar-palkinto tuli lavastuksesta.