Kommentti: Kun joka kymmenes nuori on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, hälytyskellojen pitäisi soida

Mielenterveyden häiriöt ovat nuorten yleisin terveysongelma. Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana mielenterveyden vuoksi erikoissairaanhoitoon ohjautuneiden nuorten avohoidon käyntimäärät on seitsenkertaistuneet.

Esimerkiksi ruuhkaisimmassa Suomessa, HUS-alueella, yhdeksän prosenttia nuorten ikäluokista oli psykiatrisessa erikoissairaanhoidon asiakkaina vuonna 2017. Siis noin joka kymmenes nuori kärsii niin pahoista mielenterveyden ongelmista, että siihen ei perusterveydenhuollon sektoripalvelut riitä. 

Mielenterveyden ongelmista on puhuttu niin paljon, että välillä se tulee korvista. Vähintään yhtä käytetty termi on ennaltaehkäisy. Välillä tuntuu, että ovatko nämä sanoja vaan. Missä ovat teot?

Tätä pitää kysyä asiantuntijalta. 

– Meiltä puuttuu varhainen hoito. Silloin erikoissairaanhoito kuormittuu, HUS:n nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta tiivistää.

Yhdellä lääkärillä 200 nuorta

HUS:ssa yhdellä lääkärillä saattaa olla kontollaan jo pahimmillaan peräti kaksisataa nuorta. Tämä näkyy muun muassa niin, että hoidon aloitus pitkittyy. Tiedossa on, mitä myöhemmin hoito aloitetaan, sitä heikompi ennuste. 

Siihenhän koko ennaltaehkäisytematiikka perustuu. Silti, tai siitä huolimatta, Rannan mukaan nuoret ovat jääneet aikuisten jalkoihin.

– Nuorten palvelut ovat huonommalla tasolla kuin aikuisten. Esimerkiksi terveyskeskusten rooli on ollut jo jonkin aikaa painottunut aikuisten hoitoon. Siellä on olemassa depressiohoitajia, terveyskeskuspsykologeja. Samaa kehitystä ei ole nähty lasten ja nuorten palveluissa, Ranta toteaa.

Tehokkaiden perusterveydenhuoltoon sopivien psykoterapeuttisten hoitojen käyttöönotto olisi kyllä mahdollista, mutta kentältä kuuluu huoli ajan riittämisestä kaikkeen siihen, mikä olisi tarpeellista.

Tähänkin asiaan pätee sama kuin moneen muuhun nyky-yhteiskunnan ilmiöön – väestön hyvinvoinnin polarisoituminen ja ylisukupolviset ilmiöt vahvistuvat.

– Tutkimusnäyttöä on siitä, että sosioekonomisesti huonompiosaisilla muun muassa masennusoireilu lisääntyisi, kertoo THL:n tutkija Henna Haravuori.  

Pitää muistaa, että nämä ongelmat eivät koske vain nuoria. Ranta painottaa, että aivan sama trendi koskee lastenpsykiatriaa.

Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassamme ole ymmärretty tilannetta vielä ihan täysin. Mutta jos nuorisoamme ei saada voimaan paremmin, edessä siintävät vaikeammat ajat meille kaikille.