Liikenneturvallisuusasiantuntijamme, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen käväisi viime viikolla lomamatkalla Lapissa. Nyt hän avautuu kokemuksistaan tien päältä.
Olen allerginen sille, että toisten tienkäyttäjien tekemisistä haetaan virheitä. Me jokainen teemme niitä aika ajoin kaikilla elämän osa-alueilla – myös liikenteessä.
Kun sama autoilija ohittaa minut kolmannen kerran muutaman tunnin sisällä rikkoen joka kerta ohituskieltoa, milloin ylämäessä, milloin risteys- tai sulkualueella, ei voida enää puhua yksittäisestä virheestä. Mistä on kysymys? Mikä saa Pentti Perheenisän toimimaan auton ratissa noin vastuuttomasti?
Kuljettajan valtava vastuu
Lomamatkalle mukaan pakataan itselle tärkeät ihmiset – usein puoliso ja lapset. Miksi joku haluaa altistaa nämä läheisensä vaaratilanteeseen toisensa jälkeen? Käsittämätöntä.
Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että liikenteessä liikkuu myös muita. Mäennyppylän takaa saattaa tulla pahaa aavistamaton Pirkko Perheenäiti, joka ei osaa odottaa, että hänen kaistallaan, heti nyppylän takana, on vastaantuleva, ohittava auto. Tilanteen eskaloituessa onnettomuudeksi jälki on pahaa: kaksi perhettä – paljon toisilleen rakkaita ihmisiä. Ja miksi? No siksi, että Pentti Perheenisä ei kyennyt ajamaan liikennevirran mukana vaan halusi ohittaa ollakseen perillä muutamia minuutteja aiemmin.
Sanotaan, että aika on rahaa – menetyksiä ei kuitenkaan voi korvata rahassa.
Asennekasvatusta
Lapsi ammentaa vanhempiensa ja muun lähipiirin toiminnasta vaikutteita omiin asenteisiinsa ja toimintaansa – myös matkustaessaan auton kyydissä.
Asennekasvatus alkaa siis jo turvaistuiniästä. Jos lapsi altistetaan autossa matkustaessaan yhä uudelleen ja uudelleen vaaralle alttiiksi, alkaa hän pitää sitä normaalina liikennekäyttäytymisenä eikä näe siinä mitään vaaraa tai väärää. Näin hänestä kehittyy vähitellen uusi, asennevikainen Pentti Perheenisä, joka viis veisaa turvallisuudesta. Jonain päivänä hyvä tuuri kuitenkin loppuu.
Liikenteen ammattilaisuus – mitä se on?
Liikenteessä liikkuu myös paljon ammattikuljettajia. Ammattikuljettaja kuulostaa terminä hyvältä, arvokkaalta ja osaavalta. Mutta mitä tuo käsite oikeastaan pitää sisällään? Mitä se takaa? Mihin se velvoittaa?
Loppuvuodesta saimme lukea, kuinka ammattikuljettaja oli pysäköinyt koulubussin tien varteen ja järjestänyt lapsille korvaavan kuljetuksen nastarenkain varustetuilla, pienemmillä autoilla. Hän ei kokenut, että matkan jatkaminen olisi ollut turvallista keli ja ajamansa linja-auton koko sekä rengastus huomioiden. Loistava ratkaisu, jonka tekemiseen monella ei olisi rohkeus riittänyt. Arvostan.
Seuraavalla viikolla uutisoitiin toisesta ammattikuljettajasta. Hän oli kaksikerrosbussia ajaessaan selannut ratin päällä tablet-tietokonetta. Matkustajat olivat havahtuneet auton heilahtelevaan kulkuun ja tekivät asiasta julkisen.
Palataan viimeviikkoiselle lapinmatkalleni. Ajokeli oli paha ja se oli tapansa mukaan yllättänyt niin ammatti- kuin siviilikuljettajiakin: Hirvaskankaan jälkeen nelostie oli poikki yhdistelmän kaaduttua ja hieman Iistä pohjoiseen oli kaksi henkilöautoa ajanut ulos.
Oulun ja Kemin välillä liikennettä oli paljon ja jonoja muodostui. Meidän jonoamme veti henkilöauto, joka ajoi 80 km/h:n rajoitusalueella noin 70 km/h. Mielestäni nopeus oli olosuhteisiin nähden varsin sopiva eikä ainakaan itselläni ollut hetkeäkään sellainen olo, että siinä kelissä pitäisi päästä nopeammin etenemään, koska näkyvyys ja pito olivat olemattomia.
Ihailin jonon keulilla ajavan kuljettajan rohkeutta ajaa suurinta sallittua nopeusrajoitusta alhaisemmalla – olosuhteiden edellyttämällä – nopeudella. Tämä on kyky, joka puuttuu monelta suomalaisautoilijalta, kuten nämä muutamat internetistä poimimani otsikot osoittavat:
- Etelään saapunut lumipeite yllätti jälleen kerran autoilijat (IS)
- Vakava ulosajo Kemiönsaaressa – tapahtumapaikalla liukas tie (IL)
- Ulosajo Kälviällä hidasti aamuliikennettä – liukas tie riesana (Kalajokilaakso)
- Henkilöauto suistui tieltä Orivedellä – ”Tienpinnat nyt paikoin erittäin liukkaita” (Aamulehti)
- Viisi ulosajoa aamulla Satakunnassa, pääteilläkin on nyt liukkaita paikkoja (Satakunnan kansa)
- Nyt on liukasta! Uuraisilla kahden henkilöauton ulosajo (Keskisuomalainen)
Taaempana jonossa raskasta puoliperäyhdistelmää ajanut Antti Ammattilainen kuitenkin turhautui liikennevirran nopeusrajoitusta alhaisempaan etenemiseen. Ilmeisesti kymmenien tonnien painoinen ja keskeltä nivelletty yhdistelmä pysyy kelillä kuin kelillä ammattikuljettajan käsissä niin varmasti, että hänen olisi pitänyt saada edetä kaasu pohjassa, rajoitinta vasten.
Koska ohituspaikkaa ei ollut, pyrki tämä liikenteen ammattilainen vilkuttamalla kaukovaloja koko lisävalopatteriston voimin yllyttää tätä turvallisen tilannenopeuden valinnutta henkilöautoilijaa nostamaan nopeuttaan. Henkilöauton kuljettaja kuitenkin kesti sosiaalisen paineen hyvin, vaikka valosignaaleja välähteli tapaninpäivän illassa useina, noin kymmenen räpäytyksen sarjoina.
Kun moottoritie sitten alkoi ja ohituskaista aukesi Lukkarilan kohdalla, vähän ennen Kemiä, pääsi tämä kiireinen liikenteen ammattilainen toteuttamaan itseään. Hän ehti kuin ehtikin ohittamaan letkassamme olleet autot juuri ja juuri ennen taukopaikan liittymää. Palkintona hän sai kahvinsa noin 30 sekuntia aiemmin.
Ammattiylpeys
Ammattiylpeys on varmasti tuttu termi jokaiselle. Myös kuljettajan pitäisi pystyä olemaan ylpeä omasta ammattitaidostaan ja suorituksistaan liikenteessä – oli hänen roolinsa sitten Pertti Perheenisä, Pirkko Perheenäiti tai Antti Ammattilainen.
Jokainen voi siis kohdallaan pohtia, että menikö hyvin noin niin kuin omasta mielestä?
***
1:03
