Netflixin Tiger King -dokumenttisarja on juonenkäänteiltään niin kummallinen, että sen uskoisi olevan lähinnä sepitetty punaniskasatu. Sitä se ei kuitenkaan ole. Varoitus: sisältää juonipaljastuksia sarjasta.
Yksi asia yhdistää suurinta osaa maailman ihmisistä juuri nyt: useimmilla meistä on tällä hetkellä erittäin paljon aikaa olla kotona. Monilla meistä on käytössä jonkinlainen suoratoistopalvelu. Useilla se on Netflix.
Aika lailla samoihin aikoihin, kun Suomen koronarajoitukset iskivät toden teolla elämiimme ja aloimme totutella uuteen arkeemme, puski Netflix eteemme kovalla paineella dokumenttisarjaa nimeltään Tiger King. En noteerannut itse tätä aluksi lainkaan, sillä olen ikävä kyllä tapojeni orja ja luukutan vuoron perään lähinnä Bel-Airin prinssiä tai Frendejä. Pian kuitenkin oma lähipiirini alkoi laittaa viestejä: joko olet katsonut Tiger Kingin.
Lopulta katsoin sen itsekin. Ja hämmennyin.
Tiger King kertoo Yhdysvaltojen eteläosissa operoivista ihmisistä, joilla on tahoillaan jonkinnäköinen eläintarha, jonka keskiössä ovat suuret kissaeläimet. Dokumenttisarjan pääosassa on viisikymppinen mies, joka tunnetaan yleisesti nimellä Joe Exotic. Punaniskainen homomies, joka käyttää huumeita, on pyrkinyt Yhdysvaltojen presidentiksi sekä Oklahoman kuvernööriksi, ollut naimisissa samaan aikaan kahden miehen kanssa, uhkailee jatkuvasti pahimman vihollisensa tappamisella sosiaalisessa mediassa. Ja omistaa satoja villieläimiä, mukaan lukien suuren määrän isoja kissaeläimiä, kuten tiikereitä ja leijonia.
