Eräs urheilupomo töppäsi pahoin jokunen päivä sitten möläyttämällä somessa, että hänen joukkueeseensa "ei homoja palkata". Urheiluseura reagoi nopeasti: "Emme missään tapauksessa hyväksy tällaista syrjintää." Seuraus oli ainoa mahdollinen, urheilupomo sai potkut. Entäs jos kansankirkkomme huutelisi samalla tavoin?
Siis mitäpä jos luterilainen kirkko julistaisi, että "meillä ei homoja vihitä?" Mutta hetkinen, tämähän on totta. Kirkossa ei eroteta ketään tällaisten sloganien takia. Päinvastoin, kirkko aikoo rangaista homoja vihkiviä työntekijöitään.
Eikö kirkko näe oikeita ongelmia?
Suomessa elää satoja tuhansia ihmisiä köyhyyden kurimuksessa. Yksinäisyys lisääntyy, vanhukset eristetään. Luulisi kirkolla olevan tässä työtä ihmisyyden äänitorvena – kutsua ihmisiä luokseen kuin Opettajansa. Mutta nyt suurin ongelma on se, miten torjua homohäät, kun valtio pahalainen meni ne sallimaan.
Jos pappi vihkii uuden lain myötä (1.3. 2017 alkaen) homoparin avioliitoon, se on juridisesti pätevä avioliitto. Papilla on vihkioikeus. Juridisesti pätevä, kristillisesti ei.
Tampereen seurakunnat ovat olleet asialle avoimia. Sateenkaarimessuja on järjestetty. Torstaina seurakunnat kokosivat itse keskustelutilaisuuden tämän kipeän ristiriidan äärellä.
He kutsuivat mediaa sparraamaan kirkkoa ulos nurkasta. Ongelma tunnustettiin, mutta exit-valoa ei löydetty – eikä taideta löytää vielä vuosikausiin.
Moni torstaina paikalla ollut pappi hyväksyy homoliitot – sitten kun kirkko ne virallisesti sallii. Sitä ennen he eivät lähde potkimaan aisan yli. Yksi pappi ilmoitti, että hän on valmis vihkimään heti lain muuttuessa, vaikka pelkää seurauksia. On heitä Tampereella muitakin.
