Kommentti: Kaikki on vedetty överiksi – Cheek-elokuva naurattaa, jos sitä ei ota liian vakavasti

Jare Tiihonen, 36, päättää uransa Cheekinä elokuussa Lahden mäkimontussa järjestettäviin kahteen jättikonserttiin. Ennen kahta Valot sammuu -konserttia Cheek tekee toukokuussa seitsemän loppuunmyytyä areenakeikkaa ja kesällä kaikkiaan 14 festarikeikkaa.

Valot sammuvat myös elokuvateattereissa ennen Cheekin elämästä kertovan Veljeni vartija -elokuvan näytösten alkua.

Elokuvan on ohjannut JP Siili, jonka ansioluettelo näyttää Cheek-elokuvan pröystäilevän rap-maailman kuvauksen myötä vaikuttavalta kulttuurigenrejen osalta. Siili on ohjannut urallaan muun muassa ansiokkaan nuorisoelokuvan (Hymypoika, 2003), nostalgisen rock-elokuvan (Ganes, 2007) sekä dokumentin lähes pyhänä Suomessa pidetyn jääkiekkoilijan elämästä (Selänne, 2013).

Tällä kertaa Siili on ohjannut elokuvan, jossa pureudutaan Cheekin eli Jare Tiihosen ja hänen kaksoisveljensä Jere Tiihosen väliseen suhteeseen, räppärin isäsuhteeseen sekä miehen tasapainoiluun luovuutensa katoamista pelkäävänä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivänä jättisuosittuna artistina.

Cheekin elämä näytetään Veljeni vartijassa juuri sellaisena kuin Suomen suurimman hiphop-tähden elämän voi kuvitella olevan.

Kaikki on vedetty överiksi.

Väkivalta. Tiihosten perheessä ja veljesten elämässä isossa osassa Lahdessa eletyssä nuoruudessa ollut väkivalta esitetään elokuvassa jotenkin hienona asiana, mitä väkivalta ei ikinä ole.

Rakkaus. Naisten kanssa pelaaminen. Cheek näytetään elokuvassa hahmona, joka toisaalta on valmis pysyvään rakkauteen, mutta silti pettämisen keikkareissuilla on oltava sallittua.

Bostailu. Hiphop-glamouriin kuuluvat bileet huvijahdin kannella julkisuudesta tuttuine kasvoineen. Keikan jälkeen räppäri käy poimimassa jatkoille backstagelle eniten silmäänsä miellyttävät naiset ja samppanja virtaa.

Jos elokuvaa katsoessa pystyy sivuuttamaan siinä jalustalle nousevan paikoin kyseenalaisen ja seksistisen arvomaailman, Veljeni vartija on yllättävän sujuvaa viihdettä.

Sitä vaivaa kuitenkin monissa kotimaisissa elokuvissa kompastuskiveksi nouseva kankea ja epäuskottava dialogi. Elokuva kuitenkin näyttää valkokankaalla hyvältä. Tuotantotiimi on tehnyt laadukasta jälkeä.

Veljeni vartijassa keskitytään Cheekin elämään ja henkilöhistoriaan, vaikka enemmän syventymistä olisi kaivannut se eniten kiinnostava aihe: Cheek-niminen ilmiö.

Jare Tiihonen on 36-vuotias ja hänestä on kirjoitettu elämäkertakirja ja tehty elämäkerrallinen elokuva. Se on poikkeuksellista. Syyt siihen, miksi 36-vuotias lahtelaislähtöinen mies on päätynyt moiseen tilanteeseen, olisivat ansainneet syvemmän lähestymisen.

Antti Holma on hyvä kaksoisroolissa Jarena ja Jerenä, mutta juurikin syvyys jää puuttumaan molemmista hahmoista. Muut elokuvan hahmot tuntuvat pitkälti kuriositeeteilta.

Se, että syvyys jää puuttumaan ja arvot tuntuvat paikoin kyseenalaisilta, ei kuitenkaan yllätä. Tällaisena hahmona Cheek on opittu julkisuudessa tuntemaan.

Ja se on varmasti artistilta itseltään tietoinen valinta.