Jääkiekon SM-liigassa runkosarja on kääntynyt jo loppusuoralle. Eletään tammikuun viimeisiä päiviä, mikä tarkoittaa sitä, että joukkueet ovat nyt ilkialasti. Totuus on paljastunut – kunkin osalta. Helsingin IFK:n kohdalla nykynäkymät eivät lupaa hyvää, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen päätti lataa suorat sanat torstaina Turussa.
– Todella iso mahalasku, Peltonen totesi TPS-vierasottelun jälkeen.
Vaikka aina hyvin tyyni kiekkoikoni piti tyylistään kiinni, saattoi hänestä aistia sen, että sisällä kuohui.
Kyse ei ollut siitä, että Peltonen olisi ollut tyytymätön pelkästään HIFK:n Turun suoritukseen. Purkaukseen kiteytyi jo pitempään jatkunut ilmiö.
Peltonen käytti joukoistaan termejä ”haluton”, ”mauton” ja ”virkamiesmäinen”. Niitä vieressä kuunnellessa saattoi miettiä, että kyllä, nyt ollaan asian ytimessä. Nyt Peltonen puhuu täyttä asiaa.
LUE: Ville Peltoselta raju purkaus HIFK:sta: "Haluton, virkamiesmäinen…"
HIFK on ollut jo tovin ajan harmaampi laitos kuin yksikään kouvolalainen kerrostalo. Ei väriä, ei tunnetta, ei räiskyvyyttä, ei sitä, mitä HIFK on aidoimmillaan.
Eli iso, paha, punainen.
Nyt HIFK on pelkkä nimimiesten orkesteri, joka yrittää soittaa nuotin mukaan, mutta jonka sävelestä kuulee, ettei kaikki ole kohdallaan.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Jääkiekkotermeillä kyseinen kulttuurimuotoilu tarkoittaa sitä, että HIFK:n pelissä ei ole sinänsä mitään isompia rakenteellisia vikoja. HIFK:n peli kyllä tuottaa ja pystyy tuottamaan.
Ongelma on se, että HIFK:n jänne ei meinaa koskaan kestää täyttä 60 minuuttia. Suoritustaso ailahtelee pelistä toiseen.
Yhdessä vaiheessa näyttää hyvältä ja painopiste on vahvasti vastustajan päädyssä. Vain hetkessä suunta muuttuu ja piakkoin kaiken maailman maalilaulut lähtevät soimaan.
Miksi näin?
HIFK:n päävalmentaja Peltonen esikuntineen on selkeästi pyrkinyt jämäköittämään punapetojen puolustuspelaamista. Ja se on kunnossa, kyllä. IFK puolustaa hyvin jämäkästi ydintään. Osaltaan tämän takia se pelaa jatkuvasti hyvin vähämaalisia pelejä.
Tällä, painotuksella, on ollut kuitenkin myös hyvin toisenlaisia seuraamuksia.
Vaikuttaa siltä, että ”peräpää edellä” -mentaliteetti on syönyt hyökkäyspelin raikasta virtausta eli flow’ta. Sen myötä yksilöt ovat kadonneet tyystin kuvasta. Missä on esimerkiksi syksyllä loistanut Kristian Vesalainen? Saadaanko Jori Lehterästä vieläkään parasta irti? Miksi useat HIFK:n avainpelaajat alisuorittavat – vieläpä hyvin merkittävällä tavalla?
HIFK:lle on käynyt vähän niin kuin Lauri Marjamäen Kärpille. Ylenpalttinen kontrollointi on vetänyt joukkueen kuoreen.
Tämä taas näkyy siinä, että pienetkin takaiskut horjuttavat liikaa laivaa.
Ja tunne katoaa.
Mitä tälle pitäisi tehdä?
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Mieleen juolahtaa idea, joka saattaa kuulostaa junttimaiselta ja "kendomaiselta" ratkaisulta.
Kunnon nollaus.
Pieni mökkiviikonloppu, jossa huolet, paineet ja murheet jätetään eteisen narikkaan.
Vakavasti ottaen HIFK:n tämän päivän Tappara-kotiottelu on paljon isompi kuin tuiki tavallinen runkosarjakamppailu. HIFK:n pitää ryhdistäytyä merkittävällä tavalla niin torstain Turun haamunäytöksen kuin viime aikojen syväsukelluksen jäljiltä (kuuteen edelliseen otteluun vain yksi voitto).
Paikka on sinänsä hyvin otollinen, sillä Tappara pelasi vielä perjantai-iltana hyvin intensiivisen paikallispelin Ilvestä vastaan. HIFK:lla on järjetön lepoetu jo kello 15 alkavassa kamppailussa.
Siltä ei voi odottaa mitään muuta kuin luonteen näyttöä.
Eli sitä, että mitä tämän kauden HIFK aidosti on.
Jos IFK ei pysty lyömään parastaan pöytään, niin hälytyskellot soivat ja isosti.
Koska pitää olla realisti. Runkosarjasta on jäljellä enää alle kolmannes. Pelitavat ja pelityylit on iskostettu syvälle selkärankaan, eikä mikään tule enää yllätyksenä.
Pelisuorituksia ja pelilaatua verratessa HIFK on valovuoden Pelicansia ja Jukureita jäljessä.
Se on HIFK:n kannalta äärettömän huolestuttava merkki kevättä ajatellen.
HIFK:n piti olla kesän huippuhankintojen, Jori Lehterän, Leo Komarovin, Petteri Lindbohmin ja muiden värväysten myötä koko Liigan suurin mestarisuosikki. Varsinkin kun hallitseva mestari Tappara oli murroksen äärellä, eikä Ilves jättänyt itsestään kovinkaan mairittelevaa kuvaa kevään pudotuspeleissä.
HIFK:lla on äärettömän laadukas joukkue jalkeilla. Hyvä kärki, kaksi mainiota maalivahtia, leveyttä ja jämäkkä puolustus.
Siitä, eli joukkueesta, ei vain saada nyt parasta irti.
Pitäisi saada. Niin kuin Olli Jokinen saa Jukureista tai Tommi Niemelä Pelicansista.
Nuo kaksi nippua ovat nyt kevään suurimpia mestarisuosikkeja – Ilveksen ohella.
HIFK ei kuulu tähän kastiin, mikäli se ei herää talviuniltaan.
Herääkö se tänään Nordiksella? Hyvin mielenkiintoista nähdä.