Kommentti: Dome Karukosken Tolkien on fantasiantäyteinen elämäkertadraama

Nicholas Hoult näyttelee J.R.R. Tolkienin roolissa vakuuttavasti.

Fantasia ei ole elokuvassa läsnä ainoastaan näissä selkeissä viittauksissa, vaan läpi koko elokuvan. Tässä auttaa erityisesti Thomas Newmanin säveltämä musiikki, johon on selkeästi otettu vaikutteita eri fantasiaelokuvista.

Kuvat Englannin maaseudun vehreistä metsistä tuovat mieleen Hobittilan, kun taas hetket ensimmäisen maailmansodan sotatantereilla muistuttavat Taru Sormusten Herrasta -kirjoista tuttuja, massiivisia taisteluja. Elokuvaa katsoessa on helppoa nähdä, mistä Tolkien ammensi inspiraatiota kirjoihinsa.

Elokuvaa ei kannata mennä katsomaan odottaen toimintapläjäystä tai jännäriä. Tolkienin elämä oli kiinnostavaa ja vaikeuksien kanssa kamppailua. Huonoilla hetkillä ei kuitenkaan mässäillä liikaa, vaan Karukoski keskittyy paljon Tolkienin suhteeseen kolmen ystävänsä kanssa.

Tolkienin ja Edith Brattin suhde on yksi elokuvan tärkeistä sivujuonista.

Nelikon intohimona on taide ja he ruokkivat toisiaan teen äärellä käytyjen intensiivisien keskustelujen aikana. Kiinnostus kirjallisuutta ja kieliä kohtaan auttaa orpoa ja köyhää Tolkienia löytämään paikkansa näiden rikkaiden poikien keskuudesta. Kaveriporukan ulkopuolella Tolkienin tunteita vie musiikista innostunut, nokkela Edith.

LUE MYÖS: Ilouutisia Tolkien-elokuvan suomalaisohjaajan yksityiselämässä! Dome Karukoskesta tuli toista kertaa isä

Suhde Edithin kanssa on kivikkoinen ja koukeroinen. Muun muassa Tolkienin tarinankertojan taitoja käydään elokuvassa läpi kohtauksessa, jossa Edith sparraa nuorta kirjailijanalkua kiusoittelevasti kaksikon ollessa lounaalla. Nerokkaassa kohtauksessa Tolkien ja Edith väittelevät omia kantojaan sanojen kauneutta koskien. Myös nämä hetket huokuvat fantasiaa, kun Tolkien pääsee ajatustensa kanssa vauhtiin.

Tolkienin töiden suurille faneille elokuva antaa varmasti paljon ilon aihetta ja hienoja hetkiä. Jos Tolkienin teokset ovat tuttuja pääasiassa Peter Jacksonin kahden trilogian kautta, elokuvasta saattaa olla hankala löytää tarttumapintaa.

Karukosken Hollywood-avaus on ehdottomasti hänen näköisensä elokuva. Ohjaaja painotti, että elokuvan tuottanut Fox Searchlight -studio antoi hänelle vapauksia tehdä juuri sen näköisen teoksen, kuin Karukoski itse halusi. Elokuva ei ole studion sotkema, vaan se elää ja kuolee Karukosken työn myötä. Tolkienin nähtyä on hankala löytää syitä sille, miksi Karukoski ei jatkossakin saisi työtarjouksia rapakon toiselta puolelta.