Jos jossain niin Suomessa F-typen nelivetoinen versio on järkisijoitus. Tunteet voi kuitenkin päästää valloilleen remmiahdetun V8:n ratissa.
Tykkäsimme
- neliveto vakauttaa menoa, joka tekee takavetoisen urheilullisen auton luonteelle hyvää Suomen olosuhteissa
Emme tykänneet
- F-type painaa melkoisesti, ja neliveto nostaa massaa entisestään
Olen autotoimittajaksi yllättävän rationaalinen – ainakin omasta mielestäni. Monet kollegat näkevät märkiä päiväunia möreästi murisevista moottoreista sekä kauniisti muotoilluista autoista. Minua on aina kiinnostanut enemmän se, mikä autossa on järkevää ja mikä eri malliversioista on loppupeleissä asiakkaan kannalta se mielekkäin hankinta.
Siksi olen kirjoittanut F-typen kohdalla vahvasti tehokkaamman kolmilitraisen S-version puolesta. Se tarjoaa aivan riittävästi tehoa, ja sen viralliset kulutuslukemat ovat sen verran maltillisemmat kuin V8:ssa, ettei valtio rokota ostajaa vielä aivan kohtuuttomasti.
Päivän V8-moottorisella R-versiolla Nürburgringin ympäristössä ajettuani olen valmis nöyrtymään moottorin emotionaalisen voiman edessä. Jaggen kuutonen kuulostaa upealta, mutta kasi on loppupeleissä kuitenkin kasi. Sen bassovoittoinen raaka murina tuntuu nivusissa asti.
Ja kyllähän kasi myös potkii kivasti. Valmistajan ilmoittaman mukaan satasen vauhtiin päästään 3,7 sekunnissa. Selän saa liimautumaan penkkiin helposti.
V8 ei ole kuitenkaan varsinaisesti tämän jutun pointti vaan se, että F-typen saa nyt myös nelivetoisena. Se vakauttaa F-typen menoa selvästi. Takaveto muljautteli auton perää välillä yllättävänkin helposti. Ja ei, älkää huolestuko, F-typen käytöksessä on havaittavissa takatuupparimaisuutta vielä nelivetoisenakin. Sähköisesti ohjattu lamellikytkin tarjoaa voimasta etuakselille enimmillään puolet.
Nelivedon saa sekä tehokkaamman V6:n että V8:n yhteyteen. Ensimainitun kohdalla hinta nousee reilulla 8 000 eurolla, V8:n kohdalla kukkaro kevenee jo yli 16 000 eurolla.
