Sitä saa mitä tilaa. Nissan GT-R on automaailmojen legendoja, mutta sen maavara ja maasto-ominaisuudet ovat nelivedosta huolimatta tunnetusti vähän heikot. Löytyisikö tähän apua Nissan Juken korista?
Tykkäsimme
- käsittämättömästä pidosta
- huimasta kiihtyvyydestä
- näyttää tavallista GT-R:ää härskimmältä
- hauskasta ajettavuudesta
Emme tykänneet
- siitä, ettei isä ole arabimiljonääri, joka voisi ostaa meille tällaisen leikkikaluksi
On se vaan hullu, tämä auto nimittäin. Painan kaasua pienelle lentokentälle rakennetulla ajoradalla. Vatsassa muljahtaa. Silmissä vilisee. Aivoissa kohisee. Yksi plus yksi on tässä tapauksessa todellakin enemmän kuin kaksi.
Jo idea on hullu. Otetaan yksi Nissan GT-R. Lyhennetään sen alustaa reippaasti.
Valitaan konepellin alle Nismon virittämä 600-hevosvoimainen versio 3,8-litraisesta tuplaturboveekuutosesta. Laitetaan tämän kaiken päälle Nissan Juken kori. Vuorataan kokonaisuus tummanpuhuvilla hiilikuitukorin osilla. Ja a vot. Meillä on käsissämme aikamoinen peto, joka puhuttelee ennen kaikkea öljystä elantonsa saavia arabimiljonäärejä.
Tunne auton ratissa on outo, kunhan ohjaamoon on päässyt ensin pujottautumaan tukevan FIAn määräykset täyttävän turvakorin välistä. Kuppi-istuin puristaa vyötäröä turhan tiukasti, koska kuski ei ole yhtä timmissä kunnossa kuin auto. Nelipistevyöt on vedetty tiukalle. Päässä on kypärä.
Keilakuja vilistää silmissä. Vieressäni istuva ajokouluttaja antaa lyhyitä ohjeita: ”paina kaasu pohjaan, jarruta, nyt voit kiihdyttää taas”. Kiihtyvyyden tunne on uskomaton. Auto ei sutaise pienelläkään vaihteella, vaikka alla on kylmä asfaltti. Tälle autolle luvattuun kiihtyvyysarvoon – kolmessa sekunnissa satasen vauhtiin – on helppo uskoa. Moottorista tuleva voima ja tuhti 632 Newtonmetrin maksimivääntö välittyvät todella tehokkaasti kaikille neljälle pyörälle.
