KKO:n päätös tarvitsee asteriskin varoitukseksi

Mistä oli alun perin kyse?

Jorma Reini saapui kotiinsa Itä-Helsinkiin joulukuisenä yönä vuonna 1996 naisystävänsä kanssa. Reinin vaimo ei tästä pitänyt ja soitti aikuiset lapset poistamaan humalassa ollutta vierasta naista asunnosta. Lopulta poliisitkin kutsuttiin paikalle, kun tilanne äityi väkivaltaiseksi. Reini vietiin raudoissa Itäkeskuksen poliisin putkaan. Reini tuomittiin jutussa vahingonteosta sekä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja naisystävä pahoinpitelystä. Oikeudenkäynti oli jo tammikuussa 1997 ja tuolloin Reini sai myös potkut valtakunnansovittelijan virasta.

Itse aikanaan istuin tämän Reinin kahakan oikeussalissa. Sitä puitiin peräti seitsemän tuntia.

Hieman potkujen jälkeen Reini oli Neil Hardwickin haastateltavana Hyvät, Pahat ja Rumat -ohjelmassa, jossa Hardwick toi naisystävän nimen esiin. Jotkin lehdet olivat maininneet sen jo aiemmin.

Käräjäoikeus piti naisystävän nimen mainitsemista vääränä ja tuomitsi Hardwickin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Hovi kumosi tuomion, mutta Korkein oikeus oli taas eri mieltä [linkki: KKO 2002:55]

Hardwick sai KKO:sta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 20 päiväsakkoa ja joutui maksamaan yhdessä tuotantoyhtiön kanssa 8000 euroa korvauksia. KKO katsoi, ettei naisystävän nimen paljastaminen ollut tarpeen, vaikka hän oli ollut tapahtumissa mukana. Naisen nimi määrättiin päätöksessä jopa salaiseksi.

Päätöksen tekivät oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki.

Hardwick ei tuomiosta valittanut EIT:hen, mutta KKO:n päätöksen jälkeen oikeuteen tuli samasta asiasta muitakin juttuja, kun mm. Seura, Hymy, 7 päivää ja Iltalehti olivat julkaisseet naisystävän nimen kahakan jälkimainingeissa - siis jo viisi vuotta aiemmin. Nämäkin jutut päättyivät langettaviin tuomioihin hovioikeudessa. Lehdet eivät kuitenkaan tyytyneet näihin, vaan veivät asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Vuodet vierivät ja nippu päätöksiä tuli tiistaina. [linkki: EIT:n Seura-päätös]

Mielenkiintoista on, että EIT:n kanta on hyvin samanlainen kuin Helsingin hovioikeuden Hardwick-jutussa.

Hovioikeus - hieman mutkikkain sanankääntein kyllä - totesi: "Ottaen huomioon, että X [naisystävä] oli kuitenkin omalla menettelyllään myötävaikuttanut niihin tapahtumiin, joiden seurauksena yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö oli erotettu virastaan, ja että X oli noiden tapahtumien johdosta tuomittu rangaistukseen, hovioikeus katsoi, että X:n nimen mainitseminen haastattelussa ei ollut ollut rikoslain 27 luvun 3a §:ssä (908/1974) tarkoitettu rangaistava teko. "

EIT:n mukaan naisystävällä oli naimisissa olleen korkean virkamiehen kotona sattuneessa kahakassa aktiivinen rooli ja hänkin sai sakot pahoinpitelystä. Asialla oli yleistä merkitystä, eikä tapaus kuulunut yksityiselämän suojan piiriin. Nimen mainitsemisesta ei olisi pitänyt siis rangaista.

Kun EIT lähti pohdinnassaan siitä, että oliko jutussa pakottavaa tarvetta rajoittaa sananvapautta, niin KKO:n näkökulma oli ollut toinen. Suomen ylin tuomioistuin oli hakenut perusteluja sitä kautta, että oliko nimen julkaisemiseen pakottavaa tarvetta. EIT:n ja KKO:n näkökulmat - tai tapa ajatella asiaa - olivat siis täysin vastakkaiset.

Sama asetelma on ollut nähtävissä aiemmissakin EIT:n Suomelle antamissa langettavissa sananvapauspäätöksissä.

Yksityiselämän suojaa ei ole lainsäädännössä määritelty lainkaan. Kyse on siis tulkinnanvaraisesta käsitteestä, jonka laajuus epäilemättä vaihtelee tulkitsijan näkökulman mukaan.

EIT yrittää kuitenkin päätöksillään kertoa suomalaisille tuomareille, että asioita pitää katsoa laaja-alaisemmin kuin vain yksityisyyden suojan näkökulmasta. Eikä se suojakaan ihan kaikkialle veny, vaan kansalaisella on myös vastuu omista tekemisistään - joissain tapauksissa myös julkisuudessa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, etteivät Suomen tuomioistuimet olleet löytäneet oikeaa tasapainoa sananvapaudesta ja yksityiselämän suojasta johtuvien vaatimusten välille.  Kauniin opettajamaisesti todettu.

Mutta vielä.

EIT:n päätökset tulivat lehtien valituksista hovin ratkaisuista. Korkeimman oikeuden naisystävän nimen julkaisusta antama ennakkopäätös - siis se Hardwick-juttu - on yhä voimassa, mutta tietysti sekin virheellinen.

KKO ei voi oma-aloitteisesti päätöstään korjata, vaan Hardwickin tai vaikkapa oikeuskanslerin pitäisi tehdä siitä tuomionpurkuhakemus. KKO on aiemmin kuitenkin suhtautunut kitsaasti tällaiseen EIT:n virheelliseksi toteamaan hovioikeuden päätökseen. [Linkki: KKO 2008:24 ]

Tästä tapauksesta on blogikirjoitus maaliskuulta 2008: KKO näytti ylimielisyytensä.

Jos - ja ilmeisesti kun - Hardwick-päätöstä ei pureta, niin sen perään KKO:n nettisivuille ja Finlex-kantaan voisi liittää vaikka asteriskin (*)  varoituksesti siitä, että päätös on virheellinen.