Kirsi Kemppinen yllättyi toden teolla neljä vuotta sitten, kun hän sai joululahjan mieheltään, joka oli nukkunut pois kuukausia aiemmin.
Vuonna 2015 Kirsi Kemppisellä, 56, oli edessään raskas joulu. Hän viettäisi pyhät 10-vuotiaan poikansa ja äitinsä kanssa – ilman aviomiestään.
Joulupöytään oli katettu tyhjä paikka edesmenneelle rakkaalle.
Kirsin aviomies ja pariskunnan lapsen isä oli menehtynyt neljä kuukautta aiemmin syövän riuduttamana. Hän olisi mukana joulunvietossa vain läheisten muistoissa.
Joululahjoja jaettaessa perhe hämmästyi toden teolla. Kirsin poika törmäsi pussukkaan, johon oli kirjoitettu hänen isänsä käsialalla.
Paketti oli osoitettu lapsen äidille. Kirsin miehellä oli ollut tapana antaa omia lahjojaan Kirsille lapsen nimellä. Poika katsoi pakettia hämmentyneenä.
Lahjapussukan sisältä paljastuivat hymynaamoin koristellut siniset sisätossuset. Sellaisia Kirsin mies oli tavannut eläessään antaa viluvarpaiselle vaimolleen joululahjaksi.
Nyt tuttu lahja tuli haudan takaa.
Perhe järkeili loogisen selityksen
Poismenneeltä mieheltä saatu joululahja tuntui samalla villiltä ja koskettavalta.
– Tuli sellainen valtava liikutus tietysti. Hän konkretisoitui sillä käsialalla siinä lahjassa, ja kun sen lahjan avasi, se oli niin hänen näköisensä, Kirsi sanoo liikuttuen.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla.)
Ensijärkytyksen jälkeen Kirsi alkoi käydä läpi mahdollisia selityksiä ihmeelliselle joululahjalle. Kirsin äidillä oli tapana kerätä talteen jouluiset pussukat, joita voisi kierrättää uudestaan seuraavana vuonna. Joululahjoja perheellä oli ollut tapana säilyttää osittain Kirsin äidin luona.
Edellisenä jouluna Kirsin miehen sytostaattihoidot olivat jälleen alkamassa. Väsyneinä perheeltä saattoi jäädä yksi litteä pussi avaamatta. Tuon pussin Kirsin äiti sitten keräsi ja säilöi seuraavaa joulua varten. Pussin sisällä oli lahja, jonka sairas mies oli jaksanut käydä ostamassa rakkaalleen.
Ajatus siitä, että yksi avaamaton pussukka olisi mennyt takaisin kiertoon, tuntuu Kirsistä oudolta. Se on kuitenkin järkevin selitys.
Samalla Kirsi uskoo, että kyseessä on myös johdatus. Moni toivoo viestejä edesmenneiltä läheisiltään. Ehkä tämä oli Kirsin miehen viesti ”jouluhullulle” vaimolleen.
– Se oli tarkoitettu näin. Sellaiseen uskon, vaikka on joku looginen selitys, totta kai.
Taivaallinen joululahja kirkasti surevan lapsen silmät
Aattoiltana 2015 Kirsi jäi poikansa kanssa kahden. He keskustelivat poisnukkuneelta perheenjäseneltä saadusta joululahjasta ja pohtivat, olisiko isä kiittänyt lahjan muodossa saamastaan paikasta joulupöydässä.
– Saimme siitä varmaan jonkinlaista lohtua. Se oli ollut aika surullinen päivä kuitenkin, Kirsi sanoo.
Poika oli ottanut isänsä sairastumisen ja kuoleman hyvin raskaasti.
Isän poismenon jälkeen Kirsi lapsineen yhdisti aina hyvät tai onnekkaat tapahtumat viestiksi edesmenneeltä perheenjäseneltä. Taivaalliselta tuntuva joululahja kirkasti pojan katseen, vaikka hän ymmärsi, ettei kukaan tuonpuoleisesta joululahjoja enää osta.
Ihmeellistä joululahjaa ei raaski käyttää
Tuota erityistä joululahjaa Kirsi ei ole koskaan ottanut käyttöön. Vain muutaman kerran hän on laittanut siniset tossuset jalkaansa mennessään sänkyyn. Tossuset ovat yöpöydän viereisessä kaapissa, josta Kirsi aina välillä ottaa ne lahjaansa katsoakseen.
– En ole raaskinut käyttää, kun ne on kuitenkin sellaiset, että äkkiä ne siitä kauhtuu.
Aika on parantanut haavoja ja tuonut jouluun takaisin sen taianomaisuutta. Suru ja kaipaus eivät koskaan katoa täysin, mutta niiden kanssa elämisestä tulee helpompaa. Edelleen Kirsi kattaa poikansa kanssa joulupöytään paikan neljä vuotta sitten edesmenneelle isälle. Aattoiltana hänestä puhutaan paljon. Vitsaillaan, saako joku tänä vuonna joululahjan tuonpuoleisesta.
Nykyään isää voidaan kaivata muutenkin kuin surun kautta. Joulun taika on vähitellen palannut – eikä vähiten ihmeellisen joululahjan ansiosta.