Kirjailija Kai Linnilä vei Studio55.fi-katsojat tänään aikamatkalle 1940-luvun pulavuosiin. Solidaarisuus ja toisten huomioon ottaminen olivat tärkeässä osassa suomalaisten selviytymisessä. Linnilä uskoo, että vielä tänä päivänäkin suomalaiset pystyisivät pitämään toisistaan huolta.
Kirjailija Kai Linnilä on perehtynyt sota-ajan elintarvikehuoltoon teoksessaan Kotirintama kestää. Teos pohjautuu kansanhuoltoministeriössä työskennelleen Untamo Utrion päiväkirjamerkintöihin.
– Elämme tällä hetkellä yltäkylläisyydessä. Tänään kirjoitettiin lehdessä, että hevoset kärsivät liikalihavuudesta. Eilen kerrottiin, että jopa Naurusaarten alkuasukkaat ovat liian lihavia, Kai Linnilä totesi Studio55.fi-lähetyksessä.
– Halusin kertoa, millaista oli silloin, kun kansakunta oli hädässä. Silloin olimme pulassa ja puutteessa, ja kansanhuoltoministeriö yritti tasata tätä puutetta tasa-arvoisesti kaikkien kansalaisten kesken.
Laki piti ihmiset yhdessä
Työvelvollisuuslaki edellytti jokaisen siviilin osallistumista yhteisiin ponnistuksiin. Kansakunta järjesti suuria ponnistuksia eri puolilla maata. Kaupunkilaiset naiset matkustivat maaseudulle auttamaan maataloustöissä, kun kaikki miehet olivat rintamalla.
– Kaupunkilaiset joutuivat täysin toisenlaisiin töihin kuin mihin olivat tottuneet. Koska ei ollut mahdollisuutta työvaatteisiin, niin monissa vanhoissa valokuvissa näkyy kaupunkilaisnaisia piikkikoroissa perunapellolla, kertoi Linnilä.
– Maalaiset suhtautuivat kummastellen kaupunkilaisotuksiin, jotka eivät osanneet eivätkä jaksaneet tehdä työtä. Mutta heidän apunsa oli tarpeen tässä ponnistuksessa.