Kirja: Smack-yhtyeen nuori laulaja vaikeni siitä, että teki vähitellen kuolemaa – traaginen kohtalo järkytti saapuessaan: "Siitä ei ollut pienintäkään merkkiä"

Smack-yhtyeen laulajan Clauden eli Ilari Peltosen lyhyen elämän traaginen kohtalo käydään läpi Jarkko Jokelaisen kirjassa Smack – Kuolemaantuomitun laulu. 

Toimittaja Jarkko Jokelainen on koonnut kirjaansa Smack – Kuolemaantuomitun laulu (Live)suomalaisen rock-yhtye Smackin uran vaiheet sekä kohtalon, jonka koki yhtyeen nuorena kuollut laulaja Claude eli Ilari Peltola.

Kirjassa kerrotaan, että Claude sai jo nuorella iällä karun tuomion, kun teini-iässä hänellä todettiin synnynnäinen sydänvika. Laulajalla oli kahden sepelvaltimon sijasta vain yksi sepelvaltimo. Sydänviasta oli ollut viitteitä jo lapsuudessa, mutta kunnolliset oireet alkoivat vasta teini-iässä. 16-vuotiaana Claude kävi läpi ison sydänleikkauksen, jonka myötä lääkärit arvioivat, ettei tämä tulisi elämään kovinkaan vanhaksi. Arviot eliniän odotteesta vaihtelivat 20-30 ikävuoden välillä. 

Laulaja ei kuitenkaan antanut diagnoosin hidastaa itseään, päinvastoin. Claude eli lyhyen elämänsä aikana täyttä rokkielämää, jota väritti päihderikas elämä, joka johdatti Smackin moninaisten vaiheiden läpi. 

Claude löysi rinnalleen myös kumppaneita, kuten pitkään hänen vierellään olleen Kristiina Willgrenin. Willgren muistelee kirjassa Clauden olleen normaali, kiva ja kiltti poikaystävä, jonka kanssa naurettiin paljon. 

– Näissä asioissa se oli hyvä mulle. Claude oli myös äärimmäisen romanttinen, vaikka se ei paljon näkynyt ulospäin. Mitä enemmän se oli humalassa, sitä vittumaisempi siitä saattoi tulla muita ihmisiä kohtaan. Kun sitä touhua katsoi, niin välillä tuntui, et se oli tietyllä tapaa kuolemanhakuinen. Se kuulostaa näin sanottuna ihan hirveeltä, mutta ehkä se johtui siitä sydänviasta. Nyt kun täällä ollaan, niin eletään kovaa, Willgren muistelee.

Willgrenin mukaan sydänviasta ei kuitenkaan käytännössä koskaan puhuttu kaksikon kesken. Diagnoosi oli kuitenkin läsnä Clauden mielessä selkeästi jatkuvasti: esimerkiksi jos Willgren sattui laittamaan kätensä laulajan vasemman rinnan päälle, tämä totesi, ettei laittaisi kättään siihen. 

Myös toimittaja Jarkko Jokelainen muistelee kirjassa takavuosien haastatteluaan Clauden kanssa, jossa laulaja selkeästi viittasi jatkuvasti siihen, että hänen elämänsä tulisi olemaan lyhyt, vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan. Jokelaisen mukaan Claude palasi puheissaan jatkuvasti toteamaan, kuinka yrittää pitää itsensä hengissä. Tuolloin Jokelainen ajatteli, että kyseessä oli vaan tyypillistä rokkitarinointia, jossa olennaisena osana ovat vauhdikkaan elämän, päihteiden sekä nuorena kuolemisen ihannointi. 

– Toivottavasti saan pidettyä itseni kuosissa. Se on kuitenkin vähän kiikun kaakun, laulaja oli muun muassa aikoinaan todennut Jokelaiselle.

Jokelaisen mukaan kyseessä oli kuitenkin todellinen pelko, joka varjosti Clauden elämää. Sairaudesta laulaja puhui ainoastaan läheisimmille ystävilleen, eikä haastattelussa aiheesta avauduttu edes vahingossa, vaan huoli ilmaistiin rivien välissä.

Syyskuussa 1996 kuoleman varjo saavutti lopulta Clauden, joka oli paria kuukautta aiemmin täyttänyt 30 vuotta. Edellisenä iltana Claude oli ollut seuraamassa Sueden keikkaa Helsingin jäähallilla, jossa useat tutut olivat tehneet viimeisen näköhavaintonsa laulajasta. Iltaa oli jatkettu lopulta silloisen naisystävän Maarit Hakalan ja tuttavapariskunnan kanssa Kaarlenkadulla Helsingin Kalliossa sijainneessa kodissa. 

Aamulla Claude ei ollut tuntenut oloaan hyväksi, mutta oli soittanut läheisimmälle lapsuudenystävälleen Cherille eli Simo Martinille, jonka kanssa hän oli paikannut välejään vuosia kestäneen rikon jäljiltä. 

– Claude soitti mulle sinä sunnuntaina, et saisko se tulla mun luokse pelaan Doomia. Mä olin just saanut tietsikan ja Doomin asennettua siihen. Ei Claude ollut sitä ikinä pelannut, mut nyt se jostain syystä kysyi, voisko tulla pelaan. Mä olin, et no, katotaan nyt, mul on hirvee krapula. Mä nukun täs tunnin, palataan asiaan. Painuin takaisin unten maille, Cheri muistelee kirjassa. 

Myös huteraoloinen Claude vetäytyi iltapäivällä nukkumaan, mutta siitä unesta hän ei koskaan herännyt. Kumppani, vanhemmat, entiset bänditoverit ja varsinkin lapsuudenystävä Cheri olivat murheen murtamia. 

– Oikeesti veli lähti. Se oli ihan hirveetä. En mä ollut yhtään valmistautunut, siitä ei ollut pienintäkään merkkiä. Yhtäkkiä multa tempaistiin veli. En mä osannut suhtautua siihen asiaan. Claudehan ruoski mun niskaan vaikka mitä vuosikaudet, mutta sillä ei ole merkitystä. Siinä vaiheessa kun oikeasti rakas ihminen lähtee, se on ihan hirvee juttu, Cheri kertoo kirjassa.

Virallisen kuolinsyytutkinnan mukaan Claude menehtyi pettäneen sydämen takia. Tutkimusten mukaan päihteillä ei ollut osuutta asiaan, vaikka Claude elikin hyvin kosteaa elämää, johon kuuluivat myös huumeet. Laulaja on haudattu Nurmekseen sukunsa hautaan, rakkaan isoäitinsä viereen, joka menehtyi neljä päivää pojanpoikansa perästä. 

Lue myös:

    Uusimmat