Kirja-arvio: Propagandakamppailua suursotien välissä

Aubert oli koukussa kommunismin vastustamiseen. Hän jopa loi EIA:sta rakenteeltaan samanlaisen kuin bolshevikkien perustaman ja ohjaaman Komintern-järjestön (kommunistinen internationaali), jotta ymmärtäisi vihollisensa toimintaa paremmin.

EIA:lla oli suuri tavoite, koska vihollinenkin oli merkittävä, eksistentialistinen: kommunistinen Neuvostoliitto. Neuvostovastaisen propagandan ja vaikuttamisen kohteina olivat niin Kansainliitto, kuin kansallisen tason korkeita vaikuttajia politiikassa, asevoimissa ja taloudessa eri puolilla maailmaa.

Koti, uskonto ja isänmaa arvossaan

Kansainvälinen antikommunistinen liitto. EIA:n lisämääreitä Suonpään kirjassa ovat muun muassa valkoinen internationalismi, reaktionäärinen kosmopolitanismi, ja moniarvoisen, liberaalin arvomaailman vastustaminen. Kristillisyys, isänmaa, perhe, omaisuus ja järjestys.

Infosoturi terminä kuulostaa 2000-luvun trollilta tai kybertaistelijalta, ei 1920-luvulta. Suonpää selittää kirjansa nimeä sillä, että varhaisemman aikakauden ja digiajan propagandistin/vaikuttajan toiminta muistuttavat toisiaan riittävän paljon. ”Kontrolloitu anakronismi” voi auttaa lukijaa hahmottamaan paremmin, mistä on kyse.

Lue myös: Kirja-arvio: Tällainen on vuosisatojen kasvattama Helsinki

Suonpää kontekstoi ja perustelee käyttämiään käsitteitä, termejä, lähtökohtiaan ja päätelmiään mallikkaasti.

Hän jakaa kirjansa viiteen lukuun, pohtien kommunismin vastaisuutta ilmiönä ja tutkimuskohteena, ideologiaa, nykylukijalle helposti ymmärrettävää verkostoitumista, propagandaa, ääriajattelun ja -toiminnan yhdistelmää ekstremismiä, ja EIA:n ja Suojelusliiton toiminnan vaikutusta talvisodan aikana.     

EIA siis pyrki olemaan globaali verkosto. Sillä oli yhteistyöjärjestöjä kaikilla mantereilla, pois lukien Afrikka. Kirjan punainen lanka onkin ideologisen toiminnan ylirajaisuus. Suomi ei ollut erillinen saareke aatteiden taisteluissa.

Suomen sijainti nosti merkitystä

Tästä huolimatta Infosoturien keskeisin maa on Suomi, alaotsikon Itämeri-viittauksesta huolimatta. Suomen merkitys nousi maantieteellisestä sijainnista ja oletuksesta, että täällä tunnettiin Venäjää. Baltiassa EIA ei herättänyt yhtä innokasta vastakaikua kuin Suomessa.

Luetusta jää maku, että yritys suureen, kansainväliseen ja vaikutusvaltaiseen antikommunistiseen informaatiovaikuttamiseen oli kova, mutta tulos eli vaikuttavuus jäi lopulta jotakuinkin nallipyssyn paukkeeksi. Talvisodassa ranskankieliseen lehdistöön EIA kykeni vaikuttamaan, Suonpää kirjoittaa.

Vaikeat venäläisemigrantit

Sympatiaa ja yhteistyöideoita kyllä löytyi monelta taholta.

Mutta ei varauksetta tai jopa vastahakoisesti. Tästä paraatiesimerkki ovat lokakuun vallankumousta ja sen seurauksia ulkomaille paenneet venäläisemigrantit.

Suomessa heihin suhtauduttiin epäillen ja kyräillen, jopa vihamielisesti. Siihen oli syynsä. Emigranttien nationalistimonarkistit kaipasivat takaisin tsaarien Venäjää, he eivät olleet länsisuuntautuneita sinänsä. Miten kävisi Suomen, jos he saisivat vallan itänaapurissa? Aikakautta leimasi myös rasismi.

EIA:n Geneven päämajassa puolestaan venäläisemigranteista haluttiin väline V. I. Leninin ja Josif Stalinin punalippuja vastaan. Yhteinen vihollinen ei aina yhdistä.

Lue lisäksi: Kirja-arvio: Historian talloma Puola

Suojelusliitolla oli tarjota Geneveen suomalaista äärioikeistolaista toimintaa.

”EIA:ssa lapuanliikkeeseen suhtauduttiin ihailevasti”, Suonpää toteaa. Lapuanliikkeen aktivismi väkivaltaisuuksineen kyydityksineen sai pääkallopaikalla peukalon nousemaan hyväksyvästi pystyyn. Aubert ja kumppanit pyysivät ja saivat liikkeestä lisää tietoa, jotta olisivat voineet hyödyntää sitä propagandassaan.

Kosolaa kutsuttiin diktaattorikandidaatiksi

Suomalainen ekstremismi saikin näkyvyyttä joissakin vanhoillisissa sveitsiläisissä lehdissä, mutta maine voi mennä pilalle. Vihtori Kosolan johtamien miesten väkivalta äityi sellaiseksi, että alppimaan konservatiivilehdistö lopulta tuomitsi heidän tekonsa, ja Kosolaa kutsuttiin ”diktaattorikandidaatiksi”.  

Suojelusliitosta ei tullut perustajiensa ja EIA:n toivomaa propagandakenraalia armeijoineen, mutta 1920-luvulla se kuitenkin onnistui tuntuvasti vaikuttamaan suomalaiseen keskusteluun kommunismista.

Lue lisää: Kirja, jota en olisi halunnut lukea: Ydinsota tuhoaa ihmiskunnan

Suonpään kirja on kiinnostava valaisu ideologisen vaikuttamisyrityksen rakenteesta, tavoitteista ja käytännön yhteistyöstä onnistumisine ja epäonnistumisineen, Suomen lähihistoriassa.

Vakoilijaa on sanottu yhdeksi maailman vanhimmista ammateista. Disinformaation levittäjä on hänkin lopulta hyvin vanhaa perua, ’influensserista’ puhumattakaan.