Kirja-arvio: Oi Suomi, ota suunta ja toimi - Suomen tulevaisuus kriiseissä

Hiski Haukkala: Suuren pelin paluu. Suomen tulevaisuus kriisien maailmassa. Otava. 2020. 262 s.

On ilmastoahdistus. Sellaista ei saisi kuulemma olla. Entä ahdistus julkisesta velasta? Tai yleinen kriisiahdistus?

Kansainvälisen politiikan tutkija, professori Hiski Haukkala ei ole ahdistunut, mutta huolestunut. Syytä onkin.

Velka ei ole Haukkalan keskeinen huolenaihe. Ilmastonmuutos sen sijaan on, kuten on teknologisen kehityksen päätä huimaava vauhti.

Me liikakulutamme maapallon resursseja ja tuhoamme elonkehää, ja me biologisesti vielä metsästäjä- keräilijävaiheessa olevat homo sapiensit emme yksinkertaisesti enää pysy tekoälyn ja bioteknologian perässä.

Kuten ydinaseesta tiedämme, edistyksenä pidetyt ja sellaista ovat asiat tuovat mukanaan myös massiivisia uhkia. Kuten on tuonut myös materiaalinen vauraus.

Tiedämme ongelmat, mutta emme halua tarttua niihin

Tarvitsemme totuttujen ajattelu- ja toimintatapojemme ja odotustemme järjestelmätason muutosta, ainakin osittain, toteaa Haukkala.

Kyse ei ole siitä, ettemme osaa ennakoida tai tiedä. Asiat eivät tule koivupuun takaa tai salamana kirkkaalta taivaalta. Me katselemme, toimimme, koemme ja olemme näiden ratkaisevien tekijöiden keskellä joka päivä.

Mutta olemmeko niiden suhteen unissakulkijoita? Suljemmeko silmämme ja toivomme parasta vastoin edessämme tapahtuvia suuren kokoluokan muutoksia?

Näiden tuoreimpien - eikä ilmastonmuutoksen kohdalla edes enää tulevaisuuden - uhkien rinnalla on perinteisiä uhkia, joihin edellä mainitut osin liittyvät.    

Kansainvälinen politiikka on ja pysyy

Kansainvälinen politiikka ja kamppailu raaka-aineista, vaikutusvallasta ja kovasta vallasta ei ole kadonnut minnekään. Toisen maailmansodan jälkeinen sopimuspohjainen maailma on tempovassa aallokossa.

Suomi toimii ajan, tilan ja mittakaavan suhdekolmiossa ja turvallisuuskehillä niin valtiollisiin kuin globaaleihin toimijoihin ja vaikutuksiin nähden. Ilmastonmuutos ja teknologia ovat rajat ylittäviä, kaikkia koskevia asioita.

Sitten on selkeämmin rajattuja uhkia ja mahdollisuuksia, kuten EU, Yhdysvallat, Ruotsi, Kiina Ja Venäjä.

Haukkala aloittaa tiiviin ja sujuvan kirjansa Suomen historiallisen ”toimijuuden” muotoutumisen katsauksella. Tila on välillä ollut liipaisimella ja ajan vähyys kuristanut kurkkua, mutta nyt EU:ssa Suomi voi paitsi hengittää, myös liikkua varmemmin.

Suomen kansallisen turvallisuuden ja olemassaolon suurin uhka on pitkään ollut Venäjä/Neuvostoliitto.

Suomen ja itänaapurimme keskinäiset kohtalonhetket ovat aina liittyneet isompaan kansainväliseen poliittiseen tilanteeseen, Haukkala kirjoittaa.

Venäjä kohtalonkysymyksenä, ei Natoon

Niin on nytkin. Oma puolustus, toimiva yhteiskunta ja kansallinen yhteisyys ovat elintärkeitä. Suomen on EU-maana oltava jatkuvasti hereillä ja toimittava aktiivisesti Venäjän kanssa sen kuin vain itse voimme vaikuttaa.

Natoon Suomen ei kannata nyt liittyä, mutta meidän ei kannata ainakaan itse ovea myöskään sulkea. Venäjä toimii perustaltaan puolustuksellisesti, kokee lännen laajentumisen uhkana, ja samalla ajaa aktiivisesti omia etujaan erittäin laajalla keinovalikoimalla, kuten aiheuttamalla epätietoisuutta ja sekasortoa.   

EU:ssa väestö ikääntyy vauhdilla, ja sitä repivät syvempää integraatiota haluavat, toisaalta äärioikeistolaiset nationalistiset voimat. Ja miten EU:ssa suhtaudutaan Kiinaan, yhdessä ja/vai kukin jäsenmaa omin tavoin? Jäsenyys on kuitenkin Suomen etu.

Yhdysvaltoihin ei ole enää nojaamista. Republikaanien tunnus on norsu, ja Donald Trump on tehnyt siellä kuuluisassa posliinikaupassa lähes kaiken voitavansa työllistääkseen siivoojia, mutta ei Joe Bidenkaan näe Eurooppaa kuten Washingtonissa tehtiin kylmän sodan aikana.

Tehdään enemmän itse

Tarttis tehrä jotain, Mauno Koivisto tokaisi. Teonsanalla on lausahduksessa ehto- tai vihjausmuoto, mutta se on parasta lukea ei-jahkailevaan, puntaroivaan järkeen vetoavaan ja hihojen käärimiseen vahvasti kehottavaan toimintaan.    

Kyseenalaistetaan, varaudutaan. Suomalaisten pitäisi uskaltaa luottaa itseensä ja osaamiseensa nykyistä enemmän, Haukkala puolestaan kehottaa.  

Ei suljeta ovia, ja vain kentällä olevat pelaavat, eivät laidalta huutelijat, hän määrittelee omissa 10 periaatteen huoneentaulussaan.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja