Kirja-arvio: Maailmankansalaisen pohdintaa muutoista, elämästä ja koti-ikävästä

Toimittaja ja viestintäyrittäjä Helena Liikanen-Renger kuvaa tuoreessa kirjassaan maailmankansalaisen elämää, muuttoja maasta toiseen ja perhe-elämän monimutkaisuutta kaiken muutoksen keskellä. 

Elämä tuntuu olevan paljolti siirtymää paikasta toiseen, jonka takia myös työt, ystäväpiirit ja lasten koulut vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Vaikka koti on aina koti, muistot vievät usein menneisyyteen, entisiin mukaviin paikkoihin ja kohtaamisiin. Ja onko uusikaan koti lopullinen vai onko kyseessä vain yksi välivaihe elämässä ennen seuraavaa kohdetta? 

Maailmankansalaisten näkemykset vaihtelevat

Helena Liikanen-Renger kuvaa kirjassa pääasiassa omaa ja perheensä elämää mutta on haastattelut myös useita samantyyppisessä elämänvaiheessa olevia maailmankansalaisia. 

Ecuadorissa pitkään asunut Joanna suree, että ihmiset Suomessa “laskevat kohteliaisuuden ja sosiaalisen ajan tehokkuusmittarilla”, eli miten paljon hyötyä kohtaamistaan ihmisistä saavat. 

Malawissa asuva Jasmin puolestaan arvostaa malawilaiskoulua, jossa hänen lapsensa ei tarvitse koko ajan pelätä virheiden tekemistä, kuten suomalaiskouluissa kuulemma tapahtuu. 

Paljon suuria kysymyksiä

Kyseessä on Liikanen-Rengerin kolmas ja samalla myös poleemisin kirja. Kirjassa on paljon pohdintaa elämän suunnasta, ehkäpä tarkoituksestakin ja yrityksistä löytää oma paikkansa maailmassa. Ja mikä tärkeintä, mikään paikka tai mielentila ei välttämättä ole pysyvä vaan vaihtuu, muuttuu, siirtyy ja kuljettaa kirjoittajaa milloin minnekin. 

Kysymykset ovat suuria, elämän kokoisia. Mikä olisi oikea tapa elää, mitä lapset ajattelevat muutoista ja muutoksista, pitääkö asua pikkukylässä vai suuressa kaupungissa? Mitä tapahtuu ystävyyssuhteille ja kannattaako uusia ystävyyssuhteita ylipäätään enää luoda? 

Liikanen-Renger kertoo kärsineensä kansainvälisistä muutoista aina hirvittävästi mutta samaan hengenvetoon sanoo, että on seikkailunhaluinen ja matkaaminen tuntuu ihanalta. Oleellista tuntuukin olevan, että “tieto muuton väliaikaisuudesta helpottaa aina siirtymää, koska silloin säilyy tunne matkanteosta”.

Muuttoja onkin riittänyt: Ensin elämä Suomessa, sitten opiskelemaan Yhdysvaltain länsirannikolle, sitten aviomiehen asuinmaahan Ranskaan, diplomaatiksi Yhdysvaltain itärannikkolle ja jälleen takaisin Ranskaan, josta käydään aina välillä Suomessa ja etenkin lapsuudenseudulla Mikkelissä. 

“Kun elämä on vaihtelevaa, se tuntuu elämisen arvoiselta. Kun elämä on pysähtynyttä, se tuntuu raskaalta”, kertoo kirjailija perheensä motoksi. 

Kieltämättä vaihteleva elämä on mielenkiintoisempaa kuin paikallaanseisova elämä ja jos oma elämä tuntuu tylsältä, voi ainakin tämän kirjan lukemalla päästä hieman jyvälle, mitä vaihteleva elämä tarkoittaa. 

Amerikkalaiset kehuskelevat, suomalaiset intoilevat terveellisyydellä

Kirjassa on paljon myös kulttuurista ihmettelyä. Kuinka Yhdysvalloissa kehumisen kulttuuri läpäisee kaikki ihmiset ja sitä pidetään täysin normaalina. Yhdysvalloissa ihmiset luulevat pystyvänsä melkeinpä mihin tahansa, kun taas eurooppalaisia pidetään laiskimuksina, jotka eivät aikoinaan uskaltaneet hypätä Amerikkaan vievään laivaan. 

Suomesta kirjoittaja ihmettelee ainakin instagram-kuvista heijastuvaa teveyskulttuuria: pyöräillään pakkasessa silmäripset jääpuikkoina ja juostaan hikilenkki, jotta voidaan syödä pala suklaakakkua. Syksyllä kuvapankki täyttyy sienikuvista ja kahvi juodaan aina kauramaidolla. 

Ranskassa puolestaan “rauhallisina ruokahetkinä leikitellään mauilla pelkän terveellisyyden sijaan”.

Koti-ikävä, rebonjour -kirja on kiehtova kuvaus maailmankansalaisen elämästä ja suunnan etsimisestä mutta samalla se on hauska kuvaus perhe-elämästä, lasten kasvatuksesta ja parisuhteen dynamiikasta.