Thierry Noël: Hopeaa vai lyijyä? Kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä. Art House. 2017. 334 s. (Suom. Pirjo Thorel)
On tapana henkilöidä historiallisia ja muita asioita. Niin voi olla helpompi havainnollistaa sitä mistä on kyse.
Darwin ja evoluutio, Curien pariskunta ja radioaktiivisuus. Kyseisillä henkilöillä oli keskeinen asema mainituissa teemoissa, mutta samoja ilmiöitä tutkittiin toisaallakin. He eivät siis nousseet tyhjästä ja keksineet ja/tai havainneet kaikkea itse.
Sama pätee huumeruhtinaana tunnettuun kolumbialaiseen Pablo Escobariin (1949-1993). Escobar ei keksinyt kokaiinikauppaa, eikä hän käynyt sitä yksin. Kokaiinia olisi tuotettu Kolumbiassa, Boliviassa ja Perussa, ja viety mitä moninaisimmilla konsteilla Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan ilman häntäkin.
Escobarin merkitys kokaiinikaupassa 1980-luvulla on kuitenkin kiistaton. Hänellä oli luontainen kyky organisoida ja ajatella viileästi. Escobarilla oli karismaa, ja hän osasi rakentaa omaa myyttiään köyhien robinhoodina (kirjaimellisesti ja symbolisesti).
Toisin kuin Calin kartellin Rodríguez Orejuelan veljekset, Escobar ei halunnut vetää matalaa ja ”sivistyneempää” profiilia. Escobar janosi eliitin ja silmäätekevien sosiaalista hyväksyntää, mutta häntä ei koskaan päästetty piireihin. Upporikkauskaan ei avaa kaikkia luokkayhteiskunnan ovia. Escobarilla on yhä ihailijoita.
Häikäilemätön joukkomurhaaja
Lähellä Medellíniä syntynyt Escobar oli kuitenkin häikäilemätön joukkomurhaaja sicario-palkkamurhaajineen. Hänen brutaali toimintansa ja kiristyksensä horjuttivat koko Kolumbiaa. Yhteiskuntarauhan hän tuhosi vuosiksi. Se on yhdeltä suurrikolliselta paljon. Kolumbia ei ole ihan pieni valtio.