Kirja-arvio: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Vähän yli kolmekymppinen Helsingin Kalliossa asuva nainen on pihalla elämästä. Ikää tulee koko ajan lisää, tulevaisuus näyttää epäselvältä ja hahmottomalta. Päähenkilön äidin sanoin: Mitä sinä aiot elämällesi tehdä?

Rahaa ei juuri ole, koska freelancerille toimittajantöitä on vähän. Jonkin aikaa eksistentiaalista kriisiä helpottaa parisuhde mutta pian "tulevasta poikaystävästä" tulee "entinen poikaystävä", kun mies jättää.

Uutta kainalosauva-miestä päähenkilö ei näytä löytävän mutta ainakin yhden illan ehdokkaita ilmoittautuu. Onneksi jo seitsemän vuotta kestäneet terapiaistunnot tuovat vaihtelua muuten ongelmaiseen elämään. Lääkäri antaa psykoosilääke ketipinoria, niin elämä kantaa jälleen. Eikä tule unohtaa kauramaitoa, sipsejä ja dippiä.

Sitten onkin aika jälleen verrata itseä äitiin. Kun äiti oli 34-vuotias, hänellä oli jo kaksi lasta. Päähenkilö uskoi pitkään pääsevänsä samaan.

"Olin ajatellut, että asuisin rivitalossa mieheni ja lapsieni kanssa. - - Arkisin tekisin työtä ja harrastaisin jotain virkistävää, kuten balettia tai aerobickiä. Viikonloppuisin ajaisin autolla mieheni ja lasteni kanssa lähiöstä kauppakeskukseen. - - Illalla koko perhe istuisi sohvalla lineaarisen television ääressä, edessään kulhollinen popcorneja tai juustonaksuja. En koskaan ajatellut, että makaisin 34-vuotiaana yksin parvekkeella Kalliossa ja katselisin ylös ja alas nousevaa vatsaani."

Vaikka tarina kuulostaa varsin ankealta, on se hauskasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Päähenkilön itseironiset masennuspohdinnat ja ihmissuhdevaikeudet muuttuvat lukijan mielessä melkeinpä komediaksi. Arkipäivän vastoinkäymisistä on saatu luotua toimiva tarinallinen kokonaisuus.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaani kertoo klassista tarinaa ajelehtijasta, joka uskoo elämän kääntyvän paremmaksi. Ehkä tämä kirja on myös ajankuva eräänlaisesta haahuilijoiden sukupolvesta, joka ei löydä omaa paikkaansa maailmassa.

Tässä(kin) kirjassa peilataan naisen elämää suhteessa miehen elämään. Nainen jää lyhyen rakkaussuhteen jälkeen kiinni entiseen, ei osaa luovuttaa ja etsiä kunnolla uutta. Mies sen sijaan etsii iloisesti uusia suhteita samalla kun naisen uudet suhdeyritykset kuvataan vähintäänkin epäonnisiksi. Sellainenko maailma on edelleen?