Yhdeksän vuotta sitten Kimmo Oksasen elämä muuttui. Kaikki alkoi pienenä kutinana ihan tavallisena iltana. Kutina kuitenkin yltyi, kasvoihin nousi rakkuloita. Sitten Oksanen kiidätettiinkin sairaalaan.
Herpesvirus ja stafylokokkibakteeri olivat vallanneet kasvot, ja mies kävi pari kertaa lähellä kuolemaa. Verenkiertoon infektiot eivät kuitenkaan päässeet. Oksanen selvisi, mutta menetti kasvonsa.
Kauhistus. Se oli ensimmäinen ajatus, mitä Oksanen mietti sairaalassa nähdessään kasvonsa. Seitsemän viikon ajan hänen silmänsä olivat ummessa, lopulta päälaki ja kasvot olivat olleet mustan nekroosin peitossa. Kun kuolio häipyi, kasvot arpeutuivat ja arvet vetivät ihoa ja jopa silmiä eri suuntiin.
– Olin kuin avaruushirviö. Olin masentunut ja epätoivoinen, mutta onneksi lääkkeet olivat niin hyvät, etten tajunnut, kuinka kusessa olen, Oksanen kertoo nyt Huomenta Suomen haastattelussa.
Kirjailija ja toimittaja Oksanen on kirjoittanut toipumisestaan suuren Journalistipalkinnon napanneen kirjan Kasvonsa menettänyt mies. Kirjoittaminen kannatteli häntä eteenpäin myös sairaalavuoteella, siellä hän kirjoitti loppuun kirjan Kerjäläisten valtakunta. Pian ilmestyy Oksasen ja valokuvaaja Heidi Piiroisen yhteistyö, joka kertoo Helsingissä kymmenen vuotta kerjänneen romaninaisen tarinan.
