Kill Bill Volume 1

Suurin ero Tarantinon aikaisempiin ohjaustöihin on, että tarinaa ei vie eteenpäin alati kehittyvät mielenkiintoiset henkilöt, vaan juonen sanelema toiminta. Tarantino on tosin täplittänyt myös Kill Billin jo Pulp Fictionista tutuilla tekstiplansseilla ja jakanut myös tarinan aikaa aiemman tuotantonsa tapaan. Edellisissä Kill Billia huomattavasti hidastempoisemmissa elokuvissa homma on tuntunut nakutetulta, mutta tällaisessa toimintamusikaalissa temput tuntuvat väkinäiseltä kikkailulta.

Okei, Tarantino on siis tehnyt suoraviivaisen toimintaelokuvan - ja taytyy myöntää, että ei mies elokuvantekijän taitojaan mihinkään ole hukannut. Kill Billin kerronta on räjähtävän visuaalista, rytmisesti dynaamista ja tavattoman intensiivistä. Verta ympäriinsä roiskuttavaa sarjakuvaväkivaltaa tehostamaan on leikattu tuskaisten kasvojen lähikuvilla kasattuja suvantoja, jotka muistuttavat jos ei muusta niin todellisuudesta. Tooisaalta siinä missä Reservoir Dogsin gansterit putosivat yhdestä luodista, Kill Billissä iskut ovat tappavia vasta kun niiden seurauksena irtoaa pää.

Näyttelijät tekevät työnsä hallitusti ja kiitettävän läsnäolevasti. Surullista on, että ei edes kankaalla lähes koko ajan viuhtovasta Uma Thurmanin oljenvaaleasta tappokoneesta ei muodostu ainakaan tässä puoliskossa todenmakuista, mielenkiintoista henkilöhahmoa. Esimerkkinä upeasti tuotettu, takaumana nähtävä anime-jakso uppoaa Kill Bill -maailmaan kuin nenä päähän - kaikki hahmot, niin piirretyt kuin näytellytkin tuntuvat yhtä (epä)todellisilta. Kaukana ollaan Pulp Fictionin Julesin ja Vincentin kaltaisista, moniulotteisista, samaistuttavista henkilöistä, joista katsoja todella välittää.

Ei ole epäilystäkään etteikö Kill Bill saisi ylistystä osakseen, se on ammattitaitoista ja kekseliästä elokuvaa. Mutta se on samalla myös askel toiseen suuntaan, leikkikentälle, jossa Tarantino kilpailee saman hiekkalaatikon hiekoista Matrixin, Steven Seagalin ja Max Paynen kanssa. Itse pidin edellistä suuntaa parempana.

Kill Billistä uhkasi tulla liian pitkä, joten Tarantino tuottajakumppaneineen halkaisi leffan kahtia. Se katkaisee suoraviivaisen tarinan ikävästi ja haisee pahasti rahastukselta. Kill Bill Volume 1 on veristä toimintaa ja visuaalista pop-kulttuurin kierrätystä, mutta ei valitettavasti mitään muuta.

Teksti: Jari Rantala
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors Oy