Tamminiemessa asetetaan tänään esille Kekkosen muotokuva kohuttu venäläistaiteilijan maalaus, jonka laadusta kiisteltiin.
Paasikivi-Seura on päättänyt lahjoittaa Ilja Glazunovin vuonna 1973 maalaaman presidentti Urho Kekkosen muotokuvan Suomen kansallismuseolle esille asetettavaksi Tamminiemeen.
Myöhemmin on paljastunut, että presidentin muotokuvan aloite tuli alunperin Jaana-lehden taholta, joka maksoi muotokuvan salassa mainostarkoituksiaan varten. Virallisesti tilaajana oli kuitenkin Paasikivi-Seura.
Maalaus on tyypillinen renessanssiajan muotokuvamaalaus lukuun ottamatta yhtä eriskummallista kohtaa - punatulkkua.
– Tyypillisesti henkilöt kuvattiin seisomassa niin, että käsi nojaa pöytään kuten tässäkin Kekkonen nojaa. Vasemmassa reunassa näkyvä verho korostaa hallitsijan asemaa ja arvoa. Maalauksessa oleva ikkunakarmi rinnastetaan pylväisiin, joka myös viittaa hallitsijan valtaan. Taulussa oleva talvimaisema oli myös tavanomainen henkilökuvissa, kuvailee johtaja Eija-Maija Kotilainen Suomen Kansallismuseosta.
Poikkeuksellista on myös se, että aiemmin taulussa oli erilainen tausta ja sitä muutettiin valmistumisen jälkeen.
– Taustaa jouduttiin muuttamaan, koska Kekkonen ei pitänyt siitä, toteaa Kotilainen.
Alunperin Kekkonen kuvattiin synkässä työhuoneessa, jonka taustalla oli Suomen kartta. Lopullisessa nyt esille tulevassa taulussa on siis talvimaisema.
– Olen kuullut kaksi eri tarinaa taulussa olevasta punatulkusta, johon ei siis ainoana asiana taulussa liity renesanssiajan symboliikkaa kuten muihin seikkoihin taulussa. Kyse voi olla ihan vaan punatulkusta lintuna, joita näkee talvella, mutta siitä on myös spekuloitu, että se voi myös viitata Neuvostoliittoon, josta Glazunov oli kotoisin, paljastaa Kotilainen.
Toinen Kekkosen muotokuvateos ei ole koskaan ollut esillä julkisissa tiloissa Tamminiemessä. Kansallismuseon hallussa on kuvakudos, joka on tehty virallisen muotokuvan pohjalta.
Kansallismuseon intendentti Jouni Kuurneen mukaan kyseessä on lahja Persian shaahilta.
– Lokakuussa 1971 pidettiin Iranin monarkian muistoksi 250 vuotisjuhlat. Vieraat saivat muistoksi kudotun tekstiilin, jonka koko on 83x59 senttimetriä. Taustalla on Persepolin rauniot ja sotilaita.
Kuurne ei suostu arvioimaan Kekkosen muotokuvien arvoa eikä aikoinaan kohua herättänyttä Glazunovia maalarina. Glazunov nousi 1970-luvulla seurapiirimaalariksi ja hän on tehnyt myös Armi Ratian ja Johannes Virolaisen muotokuvat.
– Glazunovin tyylissä on tiettyjä yhtymäkohtia venäläiseen lakkamaalaukseen ja 1800-luvun lopun Ivan Bilibinin satukuviin. Kekkosen muotokuvassa on kaikki elementit liittyen eurooppalaiseen hallitsijakulttuuriin.
Lopulta Kuurne suostuu arvioimaan maalausta vain lyhyesti.
– Onhan teos hieman jäykkä se figuuri – senhän kaikki ovat myöntäneet eikä se ole kovin elävä kuten muut Kekkosen muotokuvat ovat onnistuneempia. Punatulkku on Glazunovin oma lisä, jota voi itse kukin tulkita haluamallaan tavalla. Selvästi sillä on joku merkitys, koska se on ainut poikkeava asia, mikä ei viittaa mihinkään tunnettuun symboliin idän eikä lännen maalaustaiteessa.
Kuurneen mukaan vastaanotto oli aikoinaan hämmentynyt ja Glazunov nähtiin poliittisena neuvostotaiteilijana eikä Kekkosen maalausta nähty vain maalauksena.