"Pidempään aikaan ei tiedetä sellaista humalaisten tulvaa olleen liikkeellä", kirjoitti tamperelaislehti. Kieltolaki astui voimaan Suomessa sata vuotta sitten.
"Tätä lakia on kansamme laajoissa kerroksissa hartaasti odotettu ja sen voimaan-astumista on sen vuoksi pidettävä merkkitapahtumana. -- Onko tämä laki edistävä raittiutta siinä määrin kuin on toivottu, sen osoittaa tulevaisuus."
Näin Helsingin Sanomat kirjoitti 1. kesäkuuta 1919, kun kieltolaki oli juuri astunut voimaan Suomessa.
Toiveiden säröilyä ei tarvinnut odottaa kovin kauas tulevaisuuteen. Tampereen yliopiston tutkija Jarmo Peltola kertoo, että laki otettiin sen voimaantulopäivänä monissa kaupungeissa vastaan viinanhuuruisilla juhlilla.
Kansan Sana -lehti kirjoitti juhlinnasta Tampereella.
"Väkijuomia näytti olevan kaupungissa viime lauantain vastaisena yönä runsaasti, sillä pidempään aikaan ei tiedetä sellaista humalaisten tulvaa olleen liikkeellä. -- Aina aamuun saakka oli humalaisia hoippumassa kadulla ja istuskeli heitä pitkin katuvieriä."
Laki kielsi kaiken alkoholin myymisen, valmistamisen ja nauttimisen muussa kuin lääkinnällisessä, teknisessä tai tieteellisessä tarkoituksessa.
Raittiusliike oli ajanut kieltolakia jo pitkään, ja sen toteutuminen oli kannattajille suuri askel siveyden ja sivistyksen tiellä.
"Kun kieltolaki nyt monien vaikeuksien perästä tänään astuu voimaan, on siihen suhtauduttava niin kuin lailliseen lakiin ainakin, jotta se tulisi tuottamaan kansallemme siltä odotettua siveellistä ja taloudellista hyötyä", Helsingin Sanomat patisti.
Pirtu oli perustavaraa, yläluokka hankki myös viskiä ja konjakkia
Uutta lakia pidettiin outona, eikä sitä kunnioitettu kovinkaan kuuliaisesti.
– Tavallinen kansa ei pitänyt kieltolakirikoksia oikeina rikoksina, tutkija Jarmo Peltola sanoo.
Koska alkoholin kysyntä ei kadonnut laittomuuden myötä, tarjontaa alettiin tuottaa rikollisin keinoin. Rikollinen toiminta oli hyvin järjestäytynyttä.