Onhan hän mahtava ilmestys. Lars Riedel, Mr. Kiekonheitto, Mr. Patsas: 199 senttiä, 110 kiloa ja lihaksisto, jota on verrattu antiikin kreikkalaisiin patsaisiin niin monta kertaa, että yritetäänpä toisenlaista mielikuvaa.
Kun katsoo Riedelin puunrungon paksuista niskaa, joka alkaa heti korvien alta levitä vuorenhuippujen lailla kohoaviksi epäkäslihaksiksi, mieleen tulevat neuvostoliittolaisista propagandajulisteista tutut kommunistisen työläisen kuvat. Muistattehan nuo leveäharteiset ja jykeväleukaiset hahmot, jotka osoittivat tietä voittoisaan tulevaisuuteen käärityin hihoin ja puutarhaletkun paksuisia verisuonia kuhisevin kyynärvarsin.
Ja entisestä itäblokista Riedel onkin kotoisin, DDR:stä. Ja aivan kuten kommunistisen maailman ihannetyöläiset, Riedelkin näyttää olevan hiukan eksyksissä.
Riedelin hämmennyksen syy seisoo vain muutaman metrin päässä. Hän on Michael Möllenbeck, 35-vuotias tupakanhajuinen työtön hapsottavassa tukassa ja ajamattomassa parrassa. Edellispäivän kiekkokisassa Möllenbeck heitti pronssille, oli parempi kuin Riedel, ja nyt saksalaiset toimittajat piirittävät tässä helsinkiläisravintolassa Möllenbeckiä, eivät Riedeliä, joka on sentään viisinkertainen maailmanmestari, olympiavoittaja, Euroopan mestari ja ties mitä muuta.
Puheet poukkoilevat
Kiekkokisan karsinnassa Riedel heitti kauden parhaansa 66,26, ja hetken näytti siltä, että 38-vuotias mestari voisi vielä kerran nousta mitaleille. Mutta itse kisassa Riedel heitti vain 63,05 ja jäi yhdeksänneksi.
Niinpä Riedelin syvässä baritonissa on erikoinen sävy.
- En oikein päässyt rytmiin, kolme kierrosta meni ihmeen nopeasti, viuh vain ja se olikin jo ohi, en päässyt kisaan sisään, alun jälkeen kisa saa usein aika erikoisia muotoja, karsintaheitollani olisin ollut mitaleilla.
Sävy on selittelevä. Riedelin puheet poukkoilevat sinne tänne aivan kuten hänen vihreät silmänsäkin, hän muistuttaa vanhoista menestyksistään ikään kuin joku olisi ne jo unohtamassa.
- Minulla on hienoja muistoja Göteborgin MM-kisoista, Tokiokaan ei ollut hullumpi ja Zürichin syyskisa on aina erityinen, olen voittanut sen seitsemän kertaa peräkkäin.