Kevättä rinnassa? Näin varaudut kissan kevätrientoihin!

Leikkaamattoman kissan riemukkaat ja korviasärkevät mouruamiset nousevat uudelle tasolle kevään kynnyksellä: kun päivät pitenevät ja valon määrä silminnähden lisääntyy, narttukissat tulevat herkemmin kiimaan ja muuttuvat äänekkäämmiksi, levottomiksi ja suorastaan hempeiksi: hellyydenkipeälle kissalle ruoka ei maistu, se saattaa laihtua ja menettää karvaa. Urokset puolestaan ovat aina valmiita paritteluun, mutta keväisenä kautena sukupuolivietin vieminä ne saattavat muuttua entistä aggressiivisemmiksi.

Kevät kutkutteleekin leikkaamatonta kissaa lähteä pitkille vaellusretkille merkkaamaan reviiriään, joten on tärkeää viedä jalostukseen tarkoittamaton kissa – lemmikki- tai kotikissa – kipin kapin eläinlääkärille. Jos ulkoilevaa kissaa ei kastroida, se voi kadota reviiriretkillään, sillä kissan reviiri on erittäin laaja. Tyttökissojen sterilointi ja poikakissojen kastrointi kannattaisikin tehdä jo hyvissä ajoin ennen kevättä.

Naaraskissoilla leikkaamisen tuomia etuja ovat mouruamisen ja kiiman tuomien "sivuvaikutuksien" häviäminen, tiineyden ja märkäkohdun ehkäisy. Poikakissoilla virtsan hajun voimakkuus vähenee ja reviirin merkkaaminen virtsalla suihkimalla esimerkiksi seinille ja tekstiileihin hävinnee kastroinnin jälkeen.

Kissan keväthuollon kulmakivet

Etenkin keväisin tulisi muistaa huolehtia kissan madotuksista, ulkoloishäädöstä ja rokotuksista. Jos kissa ulkoilee, kannattaa lemmikille laitattaa eläinlääkärissä tunnistesiru.

Madotus

Matotartunnan saanut kissa voi ripuloida, oksennella ja laihtua. Sen turkki muuttuu usein kiillottomaksi ja maha pullottaa – myös yskiminen voi olla matotartunnan oire.

Suomalaisilla kissoilla tavallisimmat matotartunnat ovat suolinkainen ja heisimato. Aikuinen kissa saa suolinkaistartunnan tavallisesti syötyään suolinkaisen munan tai väli-isäntänä toimivan hiiren tai linnun, kissanpennut saavat suolinkaistartunnan emoltaan maidon välityksellä. Kissanheisimatoja (Taenia taeniaformis) on tavallisesti vain jyrsijöitä pyydystävillä kissoilla. Kissa voi saada matoja syömällä makeasta vedestä pyydettyä kalaa.

Ulkoileva kissa on syytä madottaa vähintään kolmen kuukauden välein, sisäkissa noin 1–2 kertaa vuodessa. Mutta miksi sisäkissatkin? Asuntoon voi kantautua kenkien kautta kutsumattomia vieraita. Sisäkissalle riittää usein valmiste, joka tehoaa suolinkaisiin.

Naaraille annetaan matolääkitys ennen astutusta. Madotus uusitaan 2–3 viikkoa ennen ja jälkeen synnytyksen estämään suolinkaistartuntaa pentuihin: myös kissanpentujen säännöllinen madottaminen on erittäin tärkeää, sillä tartunta heikentää pennun vastustuskykyä.

Erilaisia matolääkkeitä saa apteekeista ja eläinlääkäristä. Jos matolääkkeen antaminen ei onnistu kotikonstein, voi kissan viedä eläinlääkäriin madotettavaksi.

Ulkoloiset

Ulkoileva kissa tarvitsee myös ulkoloissuojauksen. Kissalla yleisiä ulkoloisia ovat punkit, jotka levittävät virus-, bakteeri- ja alkueläinsairauksia. Kissan ulkoloissuojasta tulisikin huolehtia etenkin ennen ulkomaanmatkaa.

Loisten aiheuttamat ihoärsytykset ovat yleisiä. Loiset aiheuttavat pään heilauttelua ja kutinaa, hilseilevän turkin sekä raapimista, johon voi liittyä tulehdus tai turkin rispaantuminen. Kaikkia kissan iho-ongelmia tulisi aina käydä näyttämässä eläinlääkärille, jotta vaivaan saataisiin oikea diagnoosi ja hoito.

Rokotus

Kissojen rokotustarve vaihtelee suuresti kissan ympäristön ja käytön mukaan: esimerkiksi sisäkissa, joka ei käy koskaan ulkona ei tarvitse yhtä laajaa rokotesuojaa kuin jalostuskissa.

Kissan voi rokottaa muun muassa kissaruttoa, kissanuhaa, rabiesta, klamydiaa ja leukemiaa vastaan. Suositusta yhdistelmärokotteista omalle kissalle voi ja kannattaa kysyä eläinlääkäriltä.

Siru

Jos kissallasi ei ole vielä tunnistusmerkitty mikrosirua, kannattaa se samaisella eläinlääkärikäynnillä hankkia: näin karannut ja kadonnut kissa löytynee helpommin kotiin. Lemmikin karatessa monet laittavat katoamisilmoituksen Facebookiin tai Internetin keskustelupalstoille: tämä ei kuitenkaan ole kovin hyödyllinen keino. Lemmikki kadoksissa? Lue vinkit karkureitten löytämiseksi!

Kaamea karvanlähtö!

Keväällä kissan karvanlähtö voi olla erittäin voimakasta: etenkin hellyydenkipeä naaraskissa, joka kierii viettelevästi pitkin poikin mattoja ja lattioita pitkin, voi kiimakautena menettää huomattavasti karvaa.

Apteekeista ja eläinlääkäreiltä saatavat rasvahappovalmistelisät ovat hyvä apu – tässäkin tapauksessa kannattaa kääntyä eläinlääkäriin puoleen. Välttämättömien rasvahappojen puute saattaa aiheuttaa paitsi karvanlähtöä myös ihon kuivumista ja hilseilyä.

Jos kissa oksentaa runsaasti karvapalloja, kannattaa kissan ruokavalioon lisätä antihairball-valmisteita ja -ruokia.

Luonto herättää kissan mielenkiinnon

Kevät herättää myös muut luomakunnan eläimet: esimerkiksi linnut, jolloin niiden pesintäaika on myös vilkkaimmillaan. Kissat rakastavat seurata lintuja ikkunasta ja myös parvekkeelta, jonne monet kissataloudet saattavat sijoittaa esimerkiksi kissan raapimapuun, jotta kissa näkisi paremmin.

Talven jäljiltä kannattaakin tarkistaa, korkeissa rakennuksissa asuvien kissojen parvekkeella sijaitseva turvaverkko on varmasti ehjä. Lasitetulla parvekkeella puolestaan kannattaa huomioida, ettei kissa pääse pienistä koloista luikahtamaan omille teilleen.

Kannattaakin olla tarkkana, ettei kissa livahda oven raosta tai ikkunasta, kun veri vetää reviiriä merkkaamaan tai kollikissaa sulhaseksi metsästämään.

Ulkoilevalle kissalle on syytä myös laittaa kulkusella varustettu kaulapanta.

Friskies Junior -opas: Näin huolehdit kissanpennun ensiaskeleista!

Eläinsuojeluyhdistys: Parvekeverkko pelastaisi monen kissan hengen

Lemmikki kadoksissa? Lue vinkit karkureitten löytämiseksi!

Kärsiikö lemmikkisi allergiasta? Tunnista oireet!

AVA / Katri Koskinen

Lähteet: Purina.fi, Sovet.fi, Evira.fi, Verkkosivuapteekki.fi, Clinivet.fi

Kuvat: Shutterstock