Nissan on uudistanut taas kerran GT-R:ää, ja sen kunniaksi Teknavi pääsi auton rattiin legendaarisella Span moottoriradalla. Ihan kiva, mutta…
Mieli on musta – kuin taivas Span yllä. Olemme ajaneet Düsseldorfin lentokentältä mutkittelevia pikkuteitä vehreään ja kukkulaiseen Belgiaan. Alussa paistoi aurinko. Sitten tihutti vettä. Sitten paistoi taas aurinko. Ja sitten taivas aukesi, mutta ei niin kuin mitä ennen retkeä uskoin...
Istumme hotellin aulassa, ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Ukkonen on vienyt hotellista sähköt. Nissan GT-R:n tuotekehityksestä vastaavat insinöörit pitävät esityksiään. Insinöörien olo on ilman Power Point -esitystä selvästikin hieman orpo. Lopulta taivas rakoilee. Vettä tulee aina välillä, mutta ei enää kaatamalla. On aika ottaa härkää sarvista.
Hotellin vieressä olevalta portilta kiihdytetään suoraan radalle ja tiukasti tippuvaan alamäkeen. Kun autossa on tehoa 570 heppaa ja alla on yksi legendaarisimmista moottoriradoista ja pyörät roiskivat vettä ilmaan, paljon kokenut autotoimittajakin joutuu pidättämään hetken hengitystään perhosten tanssiessa villisti jossain vatsalaukun pohjalla.
GT-R viistää oikealla olevaa betoniseinää. Mäen pohja on kuin neppisradan monttu. Tiukka jarrutus ja kaasua ylämäkeen. Kunnioitus legendaarista Eau Rougea kohtaan on liian suuri, joten en avaa kaasua mäessä kovinkaan paljon. Nissan kevenee silti nypyn päällä. Oikea ajolinja on kaiken a, kuten Kimi Räikkönen tietää. Minulla se ei osu ihan kohdalleen. Väärän linjan takia vauhtia on liikaa. Ratin takana tulee hetkeksi kiire, kun perä lähtee karkaamaan liian nopean ohjausliikkeen seurauksena vasemmalle. Auto oikenee kuitenkin nätisti kaasulla radan liukasta reunaa halaten vasemmalle taittuvaan mutkayhdistelmän loppuosaan.
