Ulla Sangervo-Lappalaisen kotiin astuessaan, astuu kuin toiseen maailmaan ja todellisuuteen. Tuntu on kuin pienenä tyttönä, kun isommat lukivat ääneen satuja ja uskaltautui heittäytymään niin helposti niiden ihmeelliseen maailmaan. Parasta olivat tietysti kuvat. Satukirja ilman kuvia oli tylsä! Parhaita olivat ne kirjat, joissa sivua kääntäessä silmien eteen avautui pahvista leikattu kolmiulotteinen maailma. Jos jostain veti, niin joku kuvassa liikkui.
Ulla Sangervo-Lappalaisen koti on kuin paras satukirja, mikä voi olla olemassa. Mutta tähän satumaiseen kotiin voi oikeasti mennä sisään ja muuttua osaksi ihmeellistä maisemaa, joka ympäröi tulijan heti ensiaskeleelta.
