Kekkonen lavasti kuolemansa ja muutti nimensä – Nyman-romaani kertoo vaihtoehtoisen tarinan Suomen tunnetusta presidentistä

Huomenta Suomen vieraana olleen kirjailija ja toimittaja Pekka Seppäsen romaani Nyman kertoo vähemmän tunnetun tarinan presidentti Urho Kekkosesta. Romaanissa Kekkonen lavastaa kuolemansa ja jatkaa elämäänsä Nyman-nimisenä miehenä.

– Urho Kekkonen elääkin 117-vuotiaana New Yorkissa. Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat Nymanin muistelmat, joissa hän on itse paljon äänessä.

Innoittava ja synkkä 70-luku

Seppänen kertoo, että kiinnostus Kekkosesta kirjoittamiseen juontaa juurensa hänen kiinnostuksestaan synkkämaineiseen 1970-lukuun.

– Usein on sanottu, että 70-luku oli synkkää ja masentavaa aikaa Suomessa. Muistelen itsekin, että se oli Kekkosen yksinvallan aikaa, mutta nykyisin näen ajan erilaisessa valossa. Se aika oli absurdia, mutta ei synkkää, Seppänen luonnehtii.

Mutta johtiko 70-luvun synkkyys siihen, miksi Kekkonen halusi jatkaa elämäänsä Nymanina ja muuttaa New Yorkiin?

– Kekkonen halusi lavastaa kuolemansa, sillä 25 vuoden presidenttiyden jälkeen paluusta takaisin tavalliseksi kansalaiseksi ei olisi tullut mitään. Tämä oli hänen ratkaisunsa, jatkaa Nymanina New Yorkissa, Seppänen sanoo.

Presidentin vuosikymmenet

Seppänen kertoo kirjassa, että vuonna 1977 rockin SM-kisoissa esiintynyt, kirjailijan silloinen bändi Kuupalla tapettu todennäköisesti innoitti Kekkosta hakemaan vielä yhdelle presidenttikaudelle.

– Bändi esitti kisoissa kappaleen Kekkosen vuosikymmenet. Hän ymmärsi kappaleen sanoman väärin ja todennäköisesti koki sen kunnianosoituksena. Kun nuoriso oli hänen takanaan, hän päätti siksi vielä jatkaa. Todellisuudessa bändin sanoituksilla taisi olla pikkupoikamainen protestoinnin tarkoitus.

Presidentistä kirjoittanut Seppänen pohtii, että valtion päämiehen virka on muuttunut hyvin paljon Kekkosen vuosikymmenien jälkeen. Hän toteaa, että yhteistä tämän hetkisellä presidentti Sauli Niinistöllä ja Urho Kekkosella on vain titteli.

– Presidentin työ on nykyisin paljon velvollisuuksia, mutta vähän valtaa. Eihän kukaan edes halua presidentiksi enää samalla tavalla kuin ennen. Aikanaan se oli himotuin ja halutuin virka, Seppänen pohtii.