Anjalle ja hänen down-siskolleen Leenalle on kertynyt kokemusta syrjinnästä. Nyt keski-ikäiset siskokset ovat taistelleet Leenan oikeuksista niin toimintakeskukseen kuin asumiseenkin liittyvissä asioissa.
Anja kertoo omien kokemustensa sekä kuulemiensa tapausten perusteella, missä asioissa kehitysvammaiset ja heidän omaisensa kohtaavat ongelmia.
Oma tahto
– Peruslähtökohta on se, tunnustaako julkinen sektori, että kehitysvammaisella on omaa tahtoa ja omia näkemyksiä, Anja aloittaa.
Kehitysvammaisen tahtoa ei välttämättä kuunnella eikä edes kysytä. Muut tuntuvat tietävän paremmin, mikä tälle henkilölle on parhaaksi. Näin kävi Leenalle asuinpaikan valinnassa.
– Siskollani oli näkemys, missä hän haluaa asua, mutta se tyrmättiin. Puolentoista vuoden ajan hän on asunut, missä haluaa. Hän on tyytyväinen, tasapainoinen ja voi hyvin. Tästä voisi päätellä, että hän tiesi, mikä on hänelle hyväksi. Tällaista ei arvioida jälkikäteen, Anja toteaa.
Tahtoasiat voivat koskea pieniäkin asioita. Yksi halusi kattovalaisimen, mutta se kiellettiin. Ja matto on kielletty työturvallisuusriskiin vedoten. Tästä herää kysymys, asuvatko ihmiset toisten työpaikalla, vai ovatko työntekijät kodissa.
Rangaistukset
Leenan aiemmassa toimintakeskuksessa oli kyseenalaisia sääntöjä. Esimerkiksi minuutin myöhästymisestä sai rangaistukseksi pestä kaikki toimintakeskuksen vessat.
Kun Anja otti ongelmat esille, Leenaa rangaistiin. Hän ei saanut esimerkiksi jalkahoitoa, vaikka muut saivat.
Palvelutilanteet
Palvelutilanteessa saa yleensä kahdenlaista palvelua. Joko Leena otetaan huomion keskipisteeksi tai hänen hänet sivuutetaan. Pyörätuolissa olevat ihmiset ovat huomanneet, että heidän ylitseen puhutaan.
– Tämä ei välttämättä ole tietoista syrjimistä. Ei vain pystytä kohtaamaan kehitysvammaista ihmistä, Anja huomauttaa.
Toinen ääripää on se, että kehitysvammaiset saavat parempaa palvelua kuin muut.
Työpaikat
Kehitysvammaisia on sijoitettu työpaikkoihin, jossa he pystyvät tekemään työtä, josta on hyötyä työnantajalle. Silti he eivät saa palkkaa vaan kannustusrahaa.
Terveydenhuolto
Terveydenhuollossa saattaa olla ongelmia. Esimerkiksi hammashoito on laiminlyöty, koska henkilö itse ei ole osannut sitä vaatia.
Tapaamiskielto
Kun kehitysvammainen henkilö täyttää 18 vuotta, hän on muiden silmissä täysi-ikäinen ja päättää omista asioistaan. Hän saattaa tarvita apua esimerkiksi raha-asioiden hoitamiseen, jolloin maistraatti järjestää hänelle tarvittaessa edunvalvojan.
Vanhempien huoltajuus siis loppuu, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tällöin heillä ei ole laillista oikeutta puuttua jälkikasvunsa asioihin. Lain mukaan omaisille voidaan jopa järjestää tapaamiskielto, jos tämä henkilö uhkaa vahingoittaa itseään tai erityishuollon toteuttaminen niin vaatii.
– Toivon, että vanhemmat varautuisivat tähän ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta, Anjaa sanoo.
Anja kertoo esimerkin, jossa palvelukodissa asuvalle henkilölle annettiin omaisten mielestä liikaa psyykelääkkeitä, ja nämä puuttuivat asiaan. Pian omaisille järjestettiin tapaamiskielto. Anja on kuullut parin kuukauden sisällä kahdesta samanlaisesta tapauksesta.
Kaava on yleensä sama. Ensin tapaamisia rajoitetaan. Sanotaan, että tapaaminen sopii sunnuntaina kello 14–15. Sitten sanotaan, että tällä kertaa tapaaminen ei sovi.
Seuraavaksi kannatetaan tapaamisten lopettamista, koska henkilö tulee levottomaksi omaistensa vierailuista. Levottomuus voi hyvin johtua ikävästä.
Viranomaiset
Anja tunsi, että kommunikaatio viranomaisten kanssa ei toiminut. Kukaan ei kuunnellut heidän kantaansa siitä, mikä olisi Leenalle parasta. Viimeisenä keinona Anja perusti blogin.
Sydän paikaltaan -blogin tarkoitus oli herättää asiallista keskustelua kehitysvammaisten asioista. Hän sai kuitenkin vihaisia viestejä alan työntekijöiltä, ja hänet haluttiin vaientaa.
Jopa kunta kehotti Anjaa lopettamaan bloginsa. Kukaan ei pyrkinyt todistamaan, että hänen väitteensä olisivat vääriä. Niistä ei vain saanut puhua.
Murheellisinta Anjan mielestä on, että keskustelu pyritään aina tukahduttamaan. Nyt tapauksia on uskallettu nostaa esille. Blogissakin lukijat kertovat omista syrjintäkokemuksistaan.
– Jokainen esille noussut asia vähentää syrjintää, Anja toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.