Katri on 33-vuotias kahden lapsen äiti, jolla on takanaan useita itsemurhayrityksiä. Vaikka Katri on ollut useita kertoja lähellä lopullista ratkaisua, se, että hänen läheisensä jaksavat uskoa hänen puolestaan parempaan, on auttanut toivottomuuden hetkinä.
Katrin, 33, jaksaminen romahti kahden lapsen syntymän jälkeen.
– Väsyin äitiyden vaatimuksiin. Oli niin paljon asioita, joita en halunnut omasta kokemusmaailmastani välittää lapsillemme. Se on aika kova taakka, kun selkäytimestä nousee pintaan tavat, joita minuun on kohdistettu, mutta jotka haluaisin tehdä itse äitinä toisin.
Äitiyden lisäksi Katri oli ottanut vastuun kodin hoidosta ja meneillään olevasta remonttiprojektista.
Lue myös: Masennus ja itsetuhoisuus eivät ole vain mielen sairauksia, yhteys myös aivojen fyysiseen toimintaan – tällainen on "aivoissa leimahtava hätätila"
Sitten keväällä 2019 pakka ei enää pysynyt kasassa.
– Koin totaalisen burnoutin ja päädyin psykiatriselle osastolle hoidettavaksi. Minun oli tarkoitus olla kotona 2- ja 4-vuotiaiden lastemme kanssa vielä puoli vuotta, mutta kaikki vastuu siirtyi kerralla miehelleni.
– Pääni oli niin jumissa, että sain paniikkikohtauksen, kun minun olisi pitänyt valita, mitä leipää syön iltapalaksi. Yksinkertaiset asiat tuntuivat todella vaikeilta.
Hoitojakson aikana Katrin päässä alkoi pyöriä itsetuhoisia ajatuksia. Hän epäilee, että ajatukset saivat alkunsa, kun masennukseen etsittiin oikeanlaista lääkehoitoa.
– Koskaan ennen en ollut ajatellut, että tekisin itselleni mitään. Puhuin itsetuhoisista ajatuksistani osaston hoitajille avoimesti ja pyysin, että saisin keskustella asiasta myös lääkärin kanssa.
Tilaisuutta keskustelulle ei kuitenkaan tullut.
Katria hoitava tiimi oli sitä mieltä, että kotiuttaminen olisi paras vaihtoehto, koska tunnetusti osastohoito voi provosoida itsetuhoisuutta.
– Minulta ei kysytty yhtään mitään aiemmasta olosta, vaikka olin puhunut siitä hoitajille aiempina päivinä realistisesti. Sanoin lääkärille, että katsotaan kuinka tässä käy.
