Katri, 33, on elänyt vuosia itsetuhoisten ajatusten kanssa väsyttyään äitiyden vaatimuksiin: "Olen vain kellunut mustassa mönjässä"

Katrin, 33, jaksaminen romahti kahden lapsen syntymän jälkeen. 

– Väsyin äitiyden vaatimuksiin. Oli niin paljon asioita, joita en halunnut omasta kokemusmaailmastani välittää lapsillemme. Se on aika kova taakka, kun selkäytimestä nousee pintaan tavat, joita minuun on kohdistettu, mutta jotka haluaisin tehdä itse äitinä toisin.

Äitiyden lisäksi Katri oli ottanut vastuun kodin hoidosta ja meneillään olevasta remonttiprojektista.

Lue myös: Masennus ja itsetuhoisuus eivät ole vain mielen sairauksia, yhteys myös aivojen fyysiseen toimintaan – tällainen on "aivoissa leimahtava hätätila"

Sitten keväällä 2019 pakka ei enää pysynyt kasassa.

– Koin totaalisen burnoutin ja päädyin psykiatriselle osastolle hoidettavaksi. Minun oli tarkoitus olla kotona 2- ja 4-vuotiaiden lastemme kanssa vielä puoli vuotta, mutta kaikki vastuu siirtyi kerralla miehelleni.

– Pääni oli niin jumissa, että sain paniikkikohtauksen, kun minun olisi pitänyt valita, mitä leipää syön iltapalaksi. Yksinkertaiset asiat tuntuivat todella vaikeilta.

Hoitojakson aikana Katrin päässä alkoi pyöriä itsetuhoisia ajatuksia. Hän epäilee, että ajatukset saivat alkunsa, kun masennukseen etsittiin oikeanlaista lääkehoitoa.

– Koskaan ennen en ollut ajatellut, että tekisin itselleni mitään. Puhuin itsetuhoisista ajatuksistani osaston hoitajille avoimesti ja pyysin, että saisin keskustella asiasta myös lääkärin kanssa.

Tilaisuutta keskustelulle ei kuitenkaan tullut.

Katria hoitava tiimi oli sitä mieltä, että kotiuttaminen olisi paras vaihtoehto, koska tunnetusti osastohoito voi provosoida itsetuhoisuutta.

– Minulta ei kysytty yhtään mitään aiemmasta olosta, vaikka olin puhunut siitä hoitajille aiempina päivinä realistisesti. Sanoin lääkärille, että katsotaan kuinka tässä käy.

"Olen ollut todella varma siitä, että haluan kuolla"

Katrin tuntema kipu ja viha itseään kohtaan oli niin voimakasta, että heti osastolta päästyään hän yritti riistää itseltään hengen.

Katri selvisi, mutta itsemurha-ajatukset jäivät osaksi elämää.

– Koen, että kun olen kerran sitä kokeillut ja sen päätöksen tehnyt, on sormeni tavallaan jäänyt liipaisimelle.

Vaikka keväällä 2019 tapahtuneen mielenterveyden romahtamisen jälkeen Katri sai säännöllisesti hoitoa mielenterveydenhäiriöihin, oli paha olo niin voimakasta, ettei itsemurhayritys jäänyt vain tuohon yhteen kertaan.

– Itsetuhoisuus on noussut pintaan niissä tilanteissa, kun olen kokenut tulevani ohitetuksi, väärinymmärretyksi tai mitätöidyksi vaikkapa minua hoitaneiden tahojen toimesta.

Lue myös: "Mitä kuuluu?" – näin voit tukea itsetuhoisten ajatusten kanssa kamppailevaa lähimmäistä

– Joka kerta, kun olen päätynyt ajattelemaan itsemurhaa, olen ollut todella varma siitä, että haluan kuolla, etten kokisi kaikkia niitä sietämättömiä tunteita. Ne ovat olleet päällimmäisenä mielessäni yhtenä mössönä. Usein kai itsemurhaa ajatteleva haluaa vain hetkellisesti eroon niistä tunteista, mutta minä halusin pysyvästi pois tästä elämästä.

"Eivät asiat vaikenemalla muutu"

Katri on ollut useita kertoja lähellä lopullista ratkaisua, mutta se, että hänen läheisensä jaksavat uskoa hänen puolestaan parempaan, on auttanut toivottomuuden hetkinä.

– Kerran mieleeni tulivat sijaisvanhempana toimivan ystäväni sanat. Hän oli sanonut minulle, että vanhemman itsemurha aiheuttaa lapselle kaksi asiaa: jatkuvan itsesyytöksen ja valtavan, läpi elämän jatkuvan turvattomuuden tunteen.

– Ne ovat asioita, joita en halua välittää lapsilleni omasta kokemusmaailmastani. Minulla ei ole kokemusta omien vanhempien itsemurhasta, mutta olen kokenut itsesyytöksiä ja turvattomuutta muista syistä.

Vaikka ajatus lasten tulevaisuudesta on kenties estänyt Katria päättämästä elämäänsä, kokee hän, että syvempinä toivottomuuden hetkinä mikään ei ole kannatellut häntä.

– Se on kaikista pahinta. Olen vain kellunut mustassa mönjässä ja ajatellut, että vahingoitanko itseäni nyt vai heti.

Moni on kysynyt Katrilta, eivätkö lapset merkitse hänelle niin paljoa, että se suojaisi itsetuhoisuudelta.

– Ei siinä pahan olon hetkessä pysty ajattelemaan niin pitkälle, että lapset suojelisivat millään tavalla, vaikka he merkitsevät minulle äärettömän paljon. Kun minulta kysytään, eivätkö lapset olisi syy elää, tuntuu siltä, että minun pitäisi aina laittaa muut itseni edelle, enkä ole elämisen arvoinen vain itseni takia.

Katri ei halua peitellä sitä, että hän on äiti, jolla on vakavia mielenterveysongelmia.

Hän toivoo, että yhteiskunnassa muistettaisiin, että itsetuhoisuus voi olla myös hymyilevien, "ihan tavallisten" äitien arkipäivää, ei vain niiden, joilla näyttää menevän ulkoisesti huonosti.

– Ei itsetuhoisuus ole jotain sellaista epämääräistä pimeässä tapahtuvaa hommaa. Joka viides suomalainen on harkinnut vakavasti itsemurhaa jossain vaiheessa elämää. Eivät nämä asiat vaikenemalla muutu miksikään.

Siksi Katri on yhdessä miehensä kanssa puhunut lapsilleen äidin "masennustaudista". Lisäksi hän kertoo kokemuksistaan avoimesti julkisella @katrituutikki-Instagram-tilillään.

– Puhumme lapsillemme ikätasoisesti ja he ovat käyneet minua katsomassa, kun olen ollut osastohoidossa. Emme halua, että mielenterveyshäiriöni ovat salattuja tai häpeällisiä asioita perheessämme.

Lue myös: Viivi, 23, kertoo valmentajan kommenteista alkaneesta tuhon kierteestä: "Siinä kohtaa kaikki romahti"

"Kukaan ei ole suojassa mielenterveysongelmilta"

Tällä hetkellä Katri kokee mielenterveytensä olevan vakaammalla tasolla. Viimeisimmästä osastojaksosta on kulunut jo reilut kaksi vuotta ja hoitavien tahojen kanssa on suunniteltu töihin paluuta tulevalle syksylle.

– Sanoisin, että hyvinvointini laiva ei tällä hetkellä keiku niin paljon jokaisesta vastoinkäymisestä kuin aiemmin, mutta tietynlainen hauraus ei ole kadonnut minnekään. Saan edelleen olla todella tarkka oman jaksamiseni kanssa ja vaikka ajatus itsemurhasta tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta, en voi sanoa, etten koskaan tekisi sitä.

Katrin mielestä mielenterveyshäiriöistä pitää pystyä puhumaan jo silloin, kun ne ovat aktiivisessa vaiheessa.

– Tälle kulttuurille tekee tosi hyvää kuulla myös toisenlaisia tarinoita, koska kukaan ei ole suojassa mielenterveysongelmilta.

– Minä en ole esimerkiksi löytänyt mitään syvempää merkitystä tai tarkoitusta elämälleni. Minulla ei ole sellaista isoa suojaavaa tekijää. Eivät kaikki ole sankareita, eikä minusta voi kirjoittaa selviytymistarinaa.

Katri esiintyy artikkelissa vain etunimellään yksityisyytensä suojaamiseksi.

Lue myös: 27-vuotiaana kuollut Jasmin Voutilainen puhui avoimesti ulkonäköpaineista ja masennuksesta – "Heitän just nyt hanskat tiskiin enkä jaksa enää"

Tarvitsetko keskustelutukea?

MIELI ry tarjoaa apua:

Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. 

Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille nuorille

Voit varata keskusteluajan kriisityöntekijälle oman alueesi kriisikeskukselle tai etävastaanotolle, jos tarvitset keskusteluapua vaikeassa elämäntilanteessa.

Tukinetissä voit osallistua ryhmächatteihin tai kahdenkeskisiin chatteihin, ottaa osaa ryhmäkeskusteluihin tai saada henkilökohtaisen tukihenkilön. Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille nuorille.

Itsemurhien ehkäisykeskukset antavat tukea itsemurhaa yrittäneille, mutta myös heidän läheisilleen sekä itsemurhan tehneiden omaisille.

Lue lisää: Annu kirjoitti 8-vuotiaana runon, joka päätyi hänen hautakiveensä vain 10 vuotta myöhemmin – äidin pahin pelko kävi toteen

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Katso myös: Nuorten naisten itsemurhat ovat lisääntyneet – tässä huolestuttavat syyt