Ruoriniemen puiston puut Lahdessa ovat joutuneet kesän aikana laajan tuhotyön kohteeksi. Ennalleen vaurioitetut puut eivät enää toivu, vaan ne joudutaan kaatamaan.
Harmitus, turhautuminen ja viha. Näillä sanoilla kuvaa tunteitaan Lahden kaupunginpuutarhuri Kirsi Kujala kommentoidessaan Ruoriniemen puistossa tapahtunutta tuhoa.
Tuhojen kohteena on ollut yhteensä vajaat 30 tammea, tervaleppää, koivua, mäntyä ja pihlajaa. Puut sijaitsevat kaupungin yleisessä rantapuistossa Vesijärven ja asutuksen välissä. Ne on istutettu noin 20 vuotta sitten tuomaan ranta-alueelle vihreyttä ja tuulensuojaa.
– Rannanpuoleiset isot tammet, tervalepät ja männyt harmittavat erityisesti, Kujala toteaa.
Puita porattu, sahattu ja myrkytetty
Kaupungin virkamiesten tietoon tuhot tulivat alueen asukkaiden havaittua puiden pudottaneen lehtensä ennenaikaisesti.
Kaupungin asiantuntijat kävivät ilmoitusten jälkeen tarkistamassa puiden kunnon ja totesivat, että kyse ei ole tuholaisen, kasvitaudin tai muun luonnollisen syyn aiheuttamasta tuhosta. Oireet olivat samankaltaisia kuin mitä rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti kasveille aiheuttaa.
Lisäksi puiden rungoista löytyy jälkiä poraamisesta, mikä viittaa suunnitelmalliseen pyrkimykseen tuhota rannan puustoa. Isojen puiden latvoja on katkottu sahaamalla.
Nyt porausjäljen kohdalta on lähetetty laboratorioon näyte vierasaineen määrittelemiseksi.
”Puut ovat saaneet äkillisen lähtökäskyn”
Kirsi Kujala arvioi, että tuhotyö on tehty mahdollisesti useampaan otteeseen kesän aikana.
– Sen tiedämme tasan tarkkaan, että viime syksynä siellä ei ollut huonovointisia puita, eli ne ovat saaneet selvästi aika äkillisen lähtökäskyn.
Kujala on tapahtuneesta hyvin pahoillaan.
– Silloinkin surettaa, kun puita menee myrskyssä tai vahingossa vaikka kolarin tai työmaan yhteydessä. Mutta myrsky on kuitenkin luonnonvoima ja kuuluu osana puun elämään. Myös onnettomuudet tai vahingot ovat ymmärrettäviä; puu ei ole ollut tekijän arvomaailmassa niin tärkeä, että sitä olisi osattu varoa riittävästi. Mutta tahallisen tuhon tekijän ajatusmaailmaa on kauhean vaikea ymmärtää.
Kujala ei tiedä, mitä Ruoriniemen puiden tuhoamisen taustalla on, mutta pystyy luettelemaan lukuisia syitä sille, miksi kaupunkilaiset yleensä haluavat päästä puista eroon.
– Puut roskaavat ja niistä on vaivaa, eli pitää haravoida lehtiä tai lehdet menevät räystäskouruun. Tai on pelko, että puu kaatuu. Puu voi olla jonkin näkymän tiellä, ja se halutaan siksi pois. Puita on pyydetty poistamaan myös allergian takia. Juuristo on yksi syy: se vaurioittaa esimerkiksi asvalttia, kivijalkaa tai kaivoa. Koivun juuret voivat estää pensasaidan tai oman puutarhan muiden kasvien kasvua. Puu voi myös varjostaa oman pihan tai lautasantennin yhteyttä.
– Mutta jos kaikki puun poistopyynnöt toteutettaisiin, täällä ei olisi varmaan yhtään puuta, Kujala naurahtaa.
Ruoriniemen puiston puita tuhottu aiemminkin
Etelä-Suomen Sanomien mukaan Ruoriniemessä huomattiin samankaltainen teko vuoden 2008 toukokuussa. Tuolloin joku katkoi pari vuotta aiemmin istutetut parikymmentä koivua, tervaleppää ja tammea runsaan kahden metrin korkeudelta.
Tekotavan perusteella arveltiin, että leikkaaja ei halunnut puiden peittävän kerrostaloista avautuvia järvinäkymiä.
Tuolloin yksi pariskunta kertoi kaupunginpuutarhurille nähneensä 45–50-vuotiaan miehen leikkaamassa puita eräänä päivänä aamuseitsemän aikaan. Häneltä oli kulunut leikkaamiseen vain noin 15 minuuttia.
Kujala muistaa tapahtuneen.
– Silloin ei tekijää löytynyt. Tapahtumalla oli muistaakseni silminnäkijä, mutta hän katosi, eli ei riittänyt uskallus tuoda asiaa julkisuuteen.
Tuolloin oli puita myös sahattu katki.
– Olen miettinyt muulloinkin sitä, mistä syntyvät kannot meidän viheralueillemme. Kun me itse kaadamme huonokuntoisen puun, poistamme kannon nurmikkoalueelta. Silti puistoistamme löytyy joka vuosi kymmeniä kantoja, Kujala ihmettelee.
– Alueet ovat meillä kyllä jollain tavalla hallussa, vaikka ehkä joku miettiikin, että me emme tiedetä, mitä siellä tapahtuu.
"Mielipahalle ei ole hintaa"
Kujalan mukaan Ruoriniemen puiston puut eivät enää toivu tuhotyöstä.
– Monet puut ovat sitkeitä ja voivat hyvinkin toipua kuivuudesta tai hyönteisvaurioista. Niitä ei silloin kannata kaataa heti. Myrkky menee kuitenkin puun soluihin ja tapaa kaiken puussa olevan elämän.
Tuhottujen puiden tilalle istutetaan uudet.
– Kyllä me varmaan ainakin osa täydennetään. Kovin on ankean ja kovan näköinen ja tuulinen matka Sibelius-talolta Mukkulan kartanolle, jos rannassa ei ole yhtään puuta.
Puiden poiston ja uudistustyön hinnaksi on arvioitu yli 10 000 euroa. Kaupunki on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Kujala ei ota kantaa siihen, mikä rangaistus puiden tuhoamisesta pitäisi antaa.
– Eihän kaupunki tietysti kivusta ja mielipahasta pysty korvausta vaatimaan ilmeisestikään; mielipahalle ei ole hintaa, Kujala pohtii.
