Kari Nuottimäki edustaa katoavaa ammattikuntaa. Ennen poliisina toiminut mies on kiertänyt Suomea kulkukauppiaana 32 vuoden ajan.
Kari Nuottimäki ei tiennyt ompelukoneista vielä juuri mitään, kun hän työskenteli 1970-luvun alussa Helsingissä rikospoliisina. Kun vaimo lähti töiden perässä Ouluun, Kari sanoutui irti työstään ja matkusti pohjoiseen perässä.
− Laitoin paperit vetämään Oulun poliisilaitokselle. Pian kävi ilmi, ettei työtä ollut tuolloin tarjolla.
Karin appiukko oli toiminut pitkään ompelukonekauppiaana. Hän kannustin vävypoikaa alan hommiin siksi aikaa, että poliisin töitä löytyisi. Kari tuumasi, jotta mikä ettei.
− Minulla oli appiukon kautta jonkinlainen käsitys alasta, mutta itse ompelukoneista en tiennyt mitään. Aloin tehdä töitä vaimoni veljen rinnalla ja opin vähitellen muun muassa huoltamaan koneita.
Puolentoista vuoden kuluttua poliisilaitokselta soitettiin ja tarjottiin töitä. Kari oli jo niin uuden ammattinsa imussa, ettei enää halunnut painaa koppalakkia päähänsä.
Elämää tien päällä
Tätä nykyä Kari tuntee ompelukoneet kuin omat taskunsa. Hän on kiertänyt Suomea asuntovaunullaan jo 32 vuotta itsenäisenä yrittäjänä.
− Työ on vapaata ja asiakkaat mukavampia kuin poliisilla, Kari summaa työnsä parhaat puolet.
Karilla ei ole kiinteää myymälää. Kiimingissä asuva kulkukauppias lähtee viikoittain tien päälle asuntovaunullaan, jossa hän myös yöpyy.
Pääosa työstä tapahtuu suurissa marketeissa ja tavarataloissa sekä kesäaikaan markkinoilla ja toreilla.
− Menneinä vuosina katsottiin usein vain karttaa ja suunnattiin kohti asuttua tienpätkää. Tänä päivänä ei juurikaan soitella suoraan ihmisten ovikelloja. Myyntipaikat pitää sopia etukäteen, ja saapumisesta tulee myös ilmoitella paikallisille, Kari kuvaa käytännön työtä.