Kari Nuottimäki edustaa katoavaa ammattikuntaa. Ennen poliisina toiminut mies on kiertänyt Suomea kulkukauppiaana 32 vuoden ajan.
Kari Nuottimäki ei tiennyt ompelukoneista vielä juuri mitään, kun hän työskenteli 1970-luvun alussa Helsingissä rikospoliisina. Kun vaimo lähti töiden perässä Ouluun, Kari sanoutui irti työstään ja matkusti pohjoiseen perässä.
− Laitoin paperit vetämään Oulun poliisilaitokselle. Pian kävi ilmi, ettei työtä ollut tuolloin tarjolla.
Karin appiukko oli toiminut pitkään ompelukonekauppiaana. Hän kannustin vävypoikaa alan hommiin siksi aikaa, että poliisin töitä löytyisi. Kari tuumasi, jotta mikä ettei.
− Minulla oli appiukon kautta jonkinlainen käsitys alasta, mutta itse ompelukoneista en tiennyt mitään. Aloin tehdä töitä vaimoni veljen rinnalla ja opin vähitellen muun muassa huoltamaan koneita.
Puolentoista vuoden kuluttua poliisilaitokselta soitettiin ja tarjottiin töitä. Kari oli jo niin uuden ammattinsa imussa, ettei enää halunnut painaa koppalakkia päähänsä.
Elämää tien päällä
Tätä nykyä Kari tuntee ompelukoneet kuin omat taskunsa. Hän on kiertänyt Suomea asuntovaunullaan jo 32 vuotta itsenäisenä yrittäjänä.
− Työ on vapaata ja asiakkaat mukavampia kuin poliisilla, Kari summaa työnsä parhaat puolet.
Karilla ei ole kiinteää myymälää. Kiimingissä asuva kulkukauppias lähtee viikoittain tien päälle asuntovaunullaan, jossa hän myös yöpyy.
Pääosa työstä tapahtuu suurissa marketeissa ja tavarataloissa sekä kesäaikaan markkinoilla ja toreilla.
− Menneinä vuosina katsottiin usein vain karttaa ja suunnattiin kohti asuttua tienpätkää. Tänä päivänä ei juurikaan soitella suoraan ihmisten ovikelloja. Myyntipaikat pitää sopia etukäteen, ja saapumisesta tulee myös ilmoitella paikallisille, Kari kuvaa käytännön työtä.
Vaikka paikkakunnat vaihtuvat tiuhaan, kulkukauppias tulee matkan varrella ihmisille tutuksi.
− Minulla on aina aikaa jutella ihmisten kanssa. Toisinaan asiakkaat soittavat ja kysyvät, milloin olen taas tulossa maisemiin.
Kauppias kutsuttiin saunomaan
Vaikka Kari ei ole tehnyt ovelta ovelle -työtä enää aikoihin, hän ehti elää myös kyseisen vaiheen kulta-ajan. Työ oli raskasta mutta samalla antoisaa. Kari sai kokea maaseudun ihmisten vieraanvaraisuuden omakohtaisesti.
− Usein perillä piti syödä tai vähintään juoda kahvit. Välillä kauppias saatettiin kutsua taloon saunomaan.
Toisinaan rupattelu sujui niin vauhdikkaasti, että Kari havahtui kesken kaiken siihen, että pitäisihän tässä jotain myydäkin.
− Muistan myös erään kerran, kun olin ajanut jo muutama kilometriä eteenpäin kunnes tajusin, etten ollut muistanut ottaa ompelukoneesta lainkaan maksua, Kari sanoo naureskellen.
Palvelua arvostetaan yhä
61-vuotias Kari edustaa harvaksi käyvää ammattikuntaa. Hän suunnittelee jatkavansa työtään vielä eläkeiän jälkeenkin. Säännölliset vapaapäivät ovat perusta jaksamiselle.
− Ei meitä montaa kaveria Suomessa enää ole, ainakaan ompelukonepuolella. Itse olen vanhimmasta päästä.
Karin mukaan kulkukauppiaan työ vaatii sitkeyttä ja itsekuria. Laiskasta hommiin ei ole. Isojen markettien edulliset koneet haukkaavat osan asiakkaista, mutta on kulkukauppiaalle silti yhä kysyntää.
− Varsinkin ompeluharrastajat arvostavat meidän palveluita. Koneet tekevät kauppansa myös mummoille, jotka ovat innostuneet ompelemaan nimilappuja lastenlasten tarhavaatteisiin, Kari kertoo.
Studio55/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.