Työmarkkinaneuvottelut katkesivat joulukuun alussa työnantajapuolen neuvotteluhaluttomuuteen. Nyt kun taas neuvotellaan, esimerkiksi Talouselämä-lehti 3/2016 kehuu työnantajapuolen pelisilmää ja vastuuntuntoa. Monet muutkin ovat kehuneet EK:n toimintaa ja luovuutta järjestön palattua neuvottelupöytään.
EK:n pelisilmästä, vastuuntunnosta ja luovuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin palkansaajapuoli on osoittanut ennen näkemätöntä ennakkoluulottomuutta. Tarjosimmehan jo ennen joulua työnantajalle sopimusta, jossa vuotta ennen voimassa olevan sopimuksen umpeutumista esitimme sopimuskauden jatkoa nollakorotuksin.
Luulen, että yleinen mielipide ja Mustan Pekan pelko saivat työnantajan arvioimaan asioita uudelleen ja palaamaan neuvottelupöytään. Pääasia - ja meidän kaikkien etu - on, että taas neuvotellaan.
En ole ainoa, jota kaatunut neuvotteluprosessi jäi kaivelemaan. Opetus lienee se, että neuvottelijoille on annettava työrauha ja vasta mahdollisen neuvottelutuloksen jälkeen arvioidaan lopputulosta ja pohditaan kattavuutta. Vanha sanonta saaliin nylkemisestä ennen sen kaatamista on osuva viisaus.
***
Syksyn mittaan käydyissä neuvotteluissa tehtiin kolme virhettä.
Ensimmäinen tehtiin elokuussa, kun osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen edes hallituksen viiden prosentin kilpailukykyparannustavoitteen kirjaamisesta neuvottelujen tavoitteeksi. Ei siis päästy neuvottelemaan edes asialistasta puhumattakaan sisällöstä. Tämä virhe voidaan laittaa palkansaajapuolen piikkiin.
Toinen virhe tehtiin syyskuun alussa, kun hallitus hieman äkkipikaisesti - osin kokemattomuuttaan ja osaamattomuuttaan - päätti näyttää työmarkkinajärjestöille ja ennen kaikkea palkansaajajärjestöille kaapin paikan. Hallitus listasi toimenpiteet, joilla Suomen kilpailukyky laitettaisiin kuntoon.