Työmarkkinaneuvottelut katkesivat joulukuun alussa työnantajapuolen neuvotteluhaluttomuuteen. Nyt kun taas neuvotellaan, esimerkiksi Talouselämä-lehti 3/2016 kehuu työnantajapuolen pelisilmää ja vastuuntuntoa. Monet muutkin ovat kehuneet EK:n toimintaa ja luovuutta järjestön palattua neuvottelupöytään.
EK:n pelisilmästä, vastuuntunnosta ja luovuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin palkansaajapuoli on osoittanut ennen näkemätöntä ennakkoluulottomuutta. Tarjosimmehan jo ennen joulua työnantajalle sopimusta, jossa vuotta ennen voimassa olevan sopimuksen umpeutumista esitimme sopimuskauden jatkoa nollakorotuksin.
Luulen, että yleinen mielipide ja Mustan Pekan pelko saivat työnantajan arvioimaan asioita uudelleen ja palaamaan neuvottelupöytään. Pääasia - ja meidän kaikkien etu - on, että taas neuvotellaan.
En ole ainoa, jota kaatunut neuvotteluprosessi jäi kaivelemaan. Opetus lienee se, että neuvottelijoille on annettava työrauha ja vasta mahdollisen neuvottelutuloksen jälkeen arvioidaan lopputulosta ja pohditaan kattavuutta. Vanha sanonta saaliin nylkemisestä ennen sen kaatamista on osuva viisaus.
***
Syksyn mittaan käydyissä neuvotteluissa tehtiin kolme virhettä.
Ensimmäinen tehtiin elokuussa, kun osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen edes hallituksen viiden prosentin kilpailukykyparannustavoitteen kirjaamisesta neuvottelujen tavoitteeksi. Ei siis päästy neuvottelemaan edes asialistasta puhumattakaan sisällöstä. Tämä virhe voidaan laittaa palkansaajapuolen piikkiin.
Toinen virhe tehtiin syyskuun alussa, kun hallitus hieman äkkipikaisesti - osin kokemattomuuttaan ja osaamattomuuttaan - päätti näyttää työmarkkinajärjestöille ja ennen kaikkea palkansaajajärjestöille kaapin paikan. Hallitus listasi toimenpiteet, joilla Suomen kilpailukyky laitettaisiin kuntoon.
Lista on jälkeenpäin osoittautunut huonosti valmistelluksi. Havainnon vahvistavat parhaiten asiantuntijalausunnot, joista viimeisimpänä talouspolitiikan arviointineuvoston tiistaina julkaisema kriittinen arvio pakkolakipaketista.
Kolmas moka tuli joulukuun alussa, kun EK halusi katkaista vauhtiin päässeet neuvottelut. Verukkeena käytettiin AKT:n ilmoitusta irtautua yhteiskuntasopimusneuvotteluista. Ilmapiiriä ei parantanut EK:n aiempi ilmoitus sääntömuutoksesta, jonka pohjalta se luopuu kokonaisratkaisujen tekemisestä huhtikuun jälkeen.
***
Virheitä ei kannata muistella, mutta niistä voi ottaa opiksi.
Neuvotteluja sivusta seurailevat ovat tarjonneet vauhdittajaksi ansioituneita työmarkkinapersoonia pöydän molemmin puolin. Kiitos esittäjille ja kunnia esitetyille, mutta uskon nykyisten toimijoiden selviävän tehtävästä. Asioita ratkotaan ajassa ja niiden henkilöiden voimin, jotka kulloinkin ovat remmissä.
Aika usein kultaa muistoja. Työmarkkinapöydissä ei ole totuttu neuvottelemaan etujen heikentämisestä. Edunvalvonnan näkökulmasta tilanne on erittäin haastava.
***
Pakkolakipaketin korvaamiseksi on mielestäni kolme vaihtoehtoa. Ehdottomasti paras olisi, että osapuolet sopivat kevään aikana korvaavista toimenpiteistä, vuoden 2017 palkkalinjasta ja jatkavat voimassa olevaa työllisyys- ja kasvusopimusta vuodella. Tämä tarkoittaisi, että syksyllä 2017 alkavalla kierroksella sovitaan palkoista liittokohtaisesti nyt sovittavan ja silloin käyttöön otettavan Suomen mallin pohjalta.
Toinen vaihtoehto on, että osapuolet sopivat kevään aikana korvaavista toimenpiteistä ja syksyn liittokierroksella sovittaisiin palkat Suomen mallin pohjalta. Tämän mallin heikkous on korvaavien toimenpiteiden - siis mahdollisten palvelusuhteen heikennysten – ja maltillisen palkkalinjan sovittaminen yhteen.
Kolmas vaihtoehto on, että osapuolet sopivat kevään aikana korvaavista toimista, jotka eivät vaikuta lainkaan sopimuksiin. Tällöin puhutaan lähinnä sosiaalivakuutusmaksujen uudelleen kohdentamisesta työnantajan ja palkansaajan kesken. Syksyllä sovittaisiin palkoista Suomen mallin pohjalta.
Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalta, eli sovittaisiin samalla kertaa palkat vuodelle 2017 ja kilpailukykyä parantavat toimet.
Paikallisen sopimisen edistämistä ja henkilöstön aseman vahvistamista pohtiva työryhmä on päässyt työssään vauhtiin. Määräaika on maaliskuun puolivälissä. Tuloksella on aivan varmasti vaikutuksia mahdollisen työmarkkinaratkaisun, mutta sen pohtiminen jääköön seuraavaan kertaan.
Lopuksi on syytä toivoa, että työmarkkinaneuvotteluissa vältytään uusilta virheiltä.
Antti Palola
STTK:n puheenjohtaja