Leipäjonot, kirpputorit sekä "punaisten hintalappujen korit" ovat kansaneläkkeellä elävälle suomalaiselle arkipäivää. Ruokakaupasta ostetaan päiväyksen vuoksi alennuksessa olevia elintarvikkeita ja vaatteet ovat aina kirpputorilta. Kaikkiin lääkärin määräämiin lääkkeisiin ei ole varaa. Lähes 70-vuotias Rauli näkee nälkää kuukausittain ja on henkisesti loppu. Nimi on muutettu haastateltavan toiveesta.
– Olen luovuttanut jo, seuraava osoite on Mononen, Rauli huokaa.
Helsingin Malmilla asuvalle Rauli jää kuukaudessa vuokran jälkeen käteen alle 500 euroa. Pahan astman ja sydänvian vuoksi lääkkeet tekevät kuukausittain lompakkoon reilun sadan euron loven.
– Olen joutunut jättämään lääkärin määräämiä lääkkeitä ostamatta, koska rahat eivät kerta kaikkiaan ole riittäneet.
Lääkekulujen lisäksi rahaa menee myös puhelinlaskuun sekä taksimatkoihin, vaikka Rauli saakin niihin korvauksia. Loput eurot kuluvat ruokaostoksiin, mutta silti syötävää ei riitä koko kuukaudeksi.
– Laskujen maksamisen aikaan kuun vaihteessa rahat ovat loppu, eikä ole varaa ostaa ruokaa. Sitten vaan pyöritellään sormia, muu ei auta. Välillä täytyy saada myös nuttua niskaan ja kenkää jalkaan, mutta uusia emme pysty koskaan ostamaan, kaikki on kirppikseltä.
Vanhanen ja Katainen, kokeilkaa itse!
Rauli käy leipäjonossa pari kertaa viikossa. Apua tarvitsevien määrä on valtava, ja välillä jonotusaika on useita tunteja.
