Kansanedustajat ovat lukeneet hyvin Raamattunsa, ainakin jos päätelmän voi tehdä heidän eduskuntakeskusteluissa siteeraamastaan kirjallisuudesta. Raamattuun viitataan useammin kuin yhteenkään toiseen kirjaan.
Raamattuun viittaaminen ei ole katsonut puoluekantaa. Eduskunnan kirjaston johtavan tietoasiantuntija Timo Turjan mukaan erityisen ahkeria Raamatun siteeraajia ovat olleet vasemmistopuolueiden kansanedustajat.
– He ovat usein viitanneet Raamattuun osoittaakseen, kuinka oikeiston edustajat ovat toimineet vastoin kristillistä näkemystä.
Kielikuvissa Raamattu on vilahdellut vieläkin yleisemmin. Eduskuntahistorian käytetyin poliittinen syytös on farisealaisuus, jolla tarkoitetaan toimimista omien oppiensa vastaisesti.
Fiktiokirjailijoista eduskunnassa on siteerattu eniten suomalaisia klassikoita. Esimerkiksi Väinö Linnan ja Aleksis Kiven kertomukset esiintyvät eduskuntapuheenvuoroissa vuodesta toiseen.
Poliittisesta kirjallisuudesta eduskunnassa on viitattu eniten Urho Kekkoseen. Kymmenen siteeratuimman teoksen joukossa on jopa kaksi hänen kirjaansa.
Siteerata saa, lukea ei
Eduskunnassa kirjallisuudella on ollut paitsi sivistyksellistä arvoa myös käyttöarvoa. Jarrutuskeskusteluissa, joissa kansanedustajat ovat pyrkineet pitämään mahdollisimman pitkiä puheenvuoroja, kirjat ovat osoittautuneet suorastaan korvaamattomiksi.